Iisak Niniveläinen

Iisak Niniveläinen kuvattuna venäläisessä ikonissa.

Iisakin elämän alkuvaiheista ei tiedetä paljoa, kuin ainoastaan se, että hän syntyjään qatarilainen ja että hänellä oli kristitty veli.[1] Qatarin alueella oli ollut piispanistuin ja kristittyjä viimeistään 400-luvulta asti.[1] Iisak vihkiytyi nuorella iällä munkiksi ja hän opetti alueen kristillisissä kouluissa. Iisak oli laajasti sivistynyt klassisissa tieteissä kuin kristillisissä kirjoituksissa. Itäsyyrialaisen kirkon katolikos Mar Giwargis I vieraili alueella vuonna 676 ja nähtyään Iisakin lahjat hän otti tämän mukaansa vihkiäkseen hänet Niniven (nykyinen Mosul) piispaksi. Ninivessä Iisak kohtasi kateutta toisilta munkeilta ja papiston jäseniltä.[2][3] On mahdollista, että Iisakin voimakas Jumalan armon korostaminen sai osan papistosta ja munkeista epäilemään Iisakin oikeauskoisuutta.[2] Iisak ei myöskään vastustanut aktiivisesti monofysitismiä, vaikka sitä häneltä odotettiin. Hän ilmeisesti halusi välttää kristittyjen keskinäisten kiistojen lietsomista. Tämän vaikenemisen seurauksena Iisakia itseään alettiin epäillä harhaoppisuudesta.[1] Iisak halusi myös soveltaa evankeliumin ihanteita piispan rutiinitehtäviin, kuten riitojen sovitteluun.[2] Kaksi keskenään riitelevää kristittyä, joista toinen oli velkaa toiselle, saapui Iisakin luo saadakseen piispalta ratkaisu kiistaansa. Iisakin ehdotettua velkojen anteeksiantamista evankeliumin hengessä velkoja oli suuttuneena vaatinut jättämään evankeliumin opetukset sikseen.[1] Tämän tapauksen jälkeen, oltuaan vain viisi kuukautta Niniven piispana, Iisak jätti katolikokselle eropyynnön ja siirtyi Basran alueelle Matut-nimiselle vuorelle kilvoittelemaan erakkona useiden vuosien ajaksi.[1] Vuoristossa hän söi vain kolme leipää viikossa raakojen kasvisten kera. Tänä aikana Iisak sokeutui osittain.[1] Myöhemmin hän siirtyi Persiaan Šapurin luostariin ja sokeuduttuaan lopullisesti hän joutui sanelemaan kirjoituksensa.[2] Iisak saavutti korkean iän, ja kuolemansa jälkeen hänet haudattiin Šapurin luostariin 700-luvun alussa.[1]

• Pyhä Iisak Niniveläinen – Kootut teokset. Käännös ja johdanto: Munkki Serafim. Valamon luostarin julkaisuja 102. Uusi Valamo: Valamon luostari, 2005. ISBN 952-5495-03-5.