Ii

Iin paikannimikyltti. Ii on Suomen lyhin kunnannimi.

Nimi Ii on Suomen lyhin kunnan nimi ja lyhin suomenkielinen paikannimi. Nimen alkuperästä on tehty useita tutkimuksia. Erään tulkinnan mukaan ii voisi olla väännös saamen kielen sanoista iddja tai ijje, jotka tarkoittavat yötä.[8] Nimen on myös esitetty olevan germaanista tai skandinaavista alkuperää.[9]

Iin kuntaa halkovat Iijoki, Olhavanjoki ja Kuivajoki olivat muinoin huomattavasti nykyistä tärkeämpiä vesireittejä. Ainakin Olhavan seudulla oli asutusta jo kivikaudella. Kalaiset joet vetivät puoleensa lapinverottajia. Yläsatakuntalaiset erämiehet asuttivat jo varhain keskiajalla Iin rannikon. Yläsatakuntalaisten kanssa kilpailivat Venäjän karjalaiset, jotka katsoivat alueen kuuluvan heidän hallintaansa. Monet paikannimet, kuten Venäjänkari ja Olhava, viittaavat karjalaiseen vaikutukseen. Ii joutui kärsimään riidanalaisesta asemastaan pitkään. Ryöstö- ja kostoretket seurasivat toisiaan, ja erityisesti Iin ja Kantalahden talot olivat vuoron perään tuhkana. Iiläisten hyökkäyksiä johti kiiminkiläinen Pekka Vesainen. Pitkäaikainen sotatila päättyi vasta 1593, ja kaksi vuotta myöhemmin solmitussa Täyssinän rauhassa Venäjän karjalaiset luopuivat vaatimuksistaan Pohjanlahden rannikkoon.[10]

Claes Claessonin kartta Iin kirkonkylästä 1600-luvulta.

Iin pitäjä muodostettiin kappeliksi Pietarsaaren emäseurakuntaan vuoden 1340 jälkeen. Asiakirjoissa Iin kappeli mainitaan ensimmäisen kerran 1374.[11] Iin seurakunta itsenäistyi viimeistään 1445, joten se on Pohjois-Pohjanmaan vanhimpia seurakuntia. Iin alue käsitti laajan alueen, sillä rajana etelässä oli Liminka, pohjoisessa Kemi ja idässä valtakunnan raja. Asutuksen lisääntyessä seurakunta alkoi vähitellen jakautua. Aluksi perustettiin Haukipudas ja Pudasjärvi, sitten Kiiminki ja Ylikiiminki 1600-luvulla. Kuivaniemestä tuli 1600-luvulla Iin seurakunnan kappeli ja vasta 1894 oma seurakunta, todellisesti tämä toteutui vasta 1920. Pudasjärven itäosasta muodostettiin Taivalkosken seurakunta. Viimeksi erosi Yli-Ii 1924.

Iin kirkkojen historia on ollut kova. Ensimmäinen Illinsaaressa ollut kirkko paloi 1582 venäläisten hävitysretken aikana. Kirkon ehtoolliskalkki löydettiin vuonna 1894 saaren koillisosasta. Toinen kirkko valmistui Kirkkosaareen 1588, mutta venäläiset polttivat sen jo seuraavana vuonna. Seuraava samoin Kirkkosaareen 1621 valmistunut kirkko puolestaan paloi tapuleineen salamaniskusta 1693. Israel Simonpoika Annalan vuosina 1693–1694 rakentama kirkko tuhoutui samoin tulipalossa 1942. Seurakunnan uusi kirkko valmistui 1950. Kuivaniemen Ensimmäisenä kirkkona pidettiin Miettulan taloa, kunnes Heikki Väänäsen johdolla rakennettu puukirkko valmistui 1762. Kirkko purettiin, kun seurakunnan kolmas kirkko valmistui 1874.[10]

Iijoen suulle kehittyi jo keskiajalla tärkeä kauppa- ja satamapaikka, yksi Pohjanlahden huomattavimmista. Keskiajan lopulla Iin Haminasta kasvoi markkina- ja kauppapaikka, joka tunnettiin laajalti Itämeren alueella. Iin Hamina muistutti pientä kaupunkia jo 1500-luvulla lukuisine aittoineen, kauppapuoteineen ja käsityöläisasumuksineen. Iin kylässä oli tuolloin 35 taloa, kun koko suur-Iin pitäjän taloluku oli 133. Kalaisa Iijoki mahdollisti asutuksen leviämisen sisämaahan. Pitäjän asukasluku oli vuonna 1749 jo 2 378.

Iin vanha vaakuna (1966–2006)

Tärkeimmät elinkeinot asutuksen alkuaikoina olivat kalastus, metsästys ja karjanhoito. Kuivaniemellä kalastus muodostui tärkeäksi elinkeinoksi, johon Perämeri, Kuivajoki ja Oijärvi tarjosivat hyvät edellytykset. Vähitellen maatalous kehittyi pitäjän tärkeimmäksi elinkeinoksi. Kuivaniemeläiset harjoittivat myös paljon rannikkopurjehdusta ja varsinkin 1900-luvulla kuivaniemeläiset olivat tärkeitä puutavaran kuljettajia.[10]

Ii on ollut Pohjois-Suomen teollisuuden uranuurtajia. Olhavassa aloitti jo 1738 toimintansa Nybyn lasitehdas. Tehtaan perustaja Nylander kehitti tehtaan alueesta itsenäisesti toimivan pienen yhdyskunnan.[12] Olhavan lasitehdas oli pitkään Pohjois-Suomen huomattavin teollisuuslaitos. Se lopetti toimintansa vasta 1880-luvulla. Iin Kestilään rakennettiin vuonna 1859 senaatin asetuksen mukainen Suomen ensimmäinen höyrysaha, Kestilän saha, joka oli toiminnassa vuoteen 1908 asti.[10] Tästä sahasta on Kestilän kylässä jäljellä vielä suojeltuna sahan korkea piippu.[13] Ensimmäinen kirjasto perustettiin vuonna 1860 Iin pappilaan. Nykyinen kirjasto sijaitsee Nätteporissa eli Haminassa kirkkoa vastapäätä. Iissä kantakirjattiin ensimmäinen suomenhevonen vuonna 1907.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Iin väkiluku on ollut kasvussa aina 1980-luvulta lähtien. Syynä kasvuun on ollut 37 kilometrin nopean moottoritieyhteyden päässä sijaitsevan Oulun vetovoima sekä kunnan omien palveluiden kehittyminen, hyvä työllisyystilanne, pientalotonttien hyvä saatavuus ja alueen investoinnit.

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Iissä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[17]

• Iin seurakunta
  • Kuivaniemen kappeliseurakunta

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Iissä toimii Iin helluntaiseurakunta.[18]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Iin alueella toimii Oulun ortodoksinen seurakunta.[19]

Ii on laakeaa tasankomaata, jolle antavat vaihtelua loivat kohoumat. Maisemaa luonnehtivat suot, alavat niityt ja mäntykankaat, jotka peittävät suuren osan kunnan maa-alasta.[10]

Kallioperä koostuu alueella erilaisista graniiteista, josta yleisin on metamorfinen graniittigneissi. Iijoen eteläpuolelle ulottuu Haukiputaalta fylliitin, kiilleliuskeen ja kvartsiitin muodostama karjalaisen liuskevyöhykkeen alue. Kallioperää peittää sisämaassa moreeni, jonka päälle on monin paikoin kerrostunut turvetta. Rannikolla ja Iijoen laaksossa on hiekka- ja hieta-alueita. Kuivajoen sekä Oijärven länsipuolella on kunnan yhtenäisin harjualue, Närrän harjut. Kuivaniemen kylän rannikon laajin hietikkoalue on Myllykankaan rantahietikko.[10]

Maasto kohoaa alavalta, vesiperäisten niittyjen peittämältä rannikolta verkalleen kohti itää. Maanpinnan kohoaminen jatkuu rannikolta koillis–pohjoissuuntaisesti ja saavuttaa Kuivaniemen alueella 110 metrin tason. Rantaviiva muuttuu kunnan alueella jatkuvasti maankohoamisen seurauksena.[10]

Rannikon edustalla kohoaa merestä useita saaria. Pitkäniemen edustalla on muun muassa satamapaikka Iin Röyttä. Maakrunni ja Ulkokrunni kaukana avomerellä ovat suurimmaksi osaksi kivikkoisia niittyjä. Matalat niittyrantaiset saaret on rauhoitettu luonnonsuojelualueiksi.[10]

Vesistöt

Iijoki

Kuntaa halkova Iijoki on yksi Pohjois-Pohjanmaan suurimmista joista. Sen vesialue on noin 14 400 km². Joki saa alkunsa Kuusamon ylängöltä ja laskee Iin Haminan pohjoispuolitse Pohjanlahteen. Alajuoksulla joki on leveä ja vuolaasti virtaava kymi. Iin alueella joen useista koskista on huomattavin Raasakkakoski, joka valjastettiin voimatalouden käyttöön 1970. Iin muita huomattavia jokia ovat Olhavanjoki, Muhojoki, Kuivajoki ja Kivijoki.[10] Järvistä lähes ainoa mainittava on Oijärvi. Mainittava oja on myös Liesoja, joka virtaa läheltä Iin keskustaajamaa. Oja on aiemmin tunnettu nimellä Liedesoja. Pituutta ojalla on noin 30 kilometriä ja sen alkulähteenä on Iso Liesjärvi.

Iin kunnanvaltuustossa oli kuntaliitoksen jälkeen väliaikaisesti 48 jäsentä, jonka jälkeen valtuusto pieneni 35 valtuutettuun. Kunnanvaltuuston jäsenet jakautuvat puoluepoliittisesti kuntavaalien 2017 jälkeen seuraavasti:

• Suomen Keskusta: 17
• Vasemmistoliitto: 9
• Kokoomus: 4
• Vihreä liitto: 2
• SDP: 2
• Perussuomalaiset: 1

Ii on kuulunut perinteisesti keskustavoittoisiin kuntiin, joskin kunnassa on myös paljon työväenliikkeeseen kuuluvia.

Iin Haminassa, valtatie 4:n vieressä sijaitsee Iin työväentalo, jossa järjestetään vuosittaiset IIK!!-kauhuelokuvafestivaalit sekä muita pienempiä, yleensä poliittisia tapahtumia.

Iin rautatieasema

Kunnan läpi etelästä pohjoiseen kulkee valtatie 4. Iin tunnistaa helposti läpikulkumatkalla sen näyttävistä ja liikenteen lähes pysäyttävistä liikenneympyröistä, joista eteläisempään on sijoitettu vanha Kierikin voimalaitoksen turbiini ja pohjoisempaan Sanna Koiviston suunnittelema suuri, useita eri elementtejä (massiivinen metalli, valot, värit) hyödyntävä abstrakti teos, joka kuvaa luontoa.

Iin kirjasto

Uittomuseo ja Huilinki

Tukkilaiskisat Iin Raasakkakoskella heinäkuussa 2015.

Oulu–Tornio-rata kulkee kunnan läpi, mutta matkustajajunat eivät pysähdy enää Iissä tai Kuivaniemellä. Iin linja-autoyhteyksistä vastaavat Oulun joukkoliikenne, joka on ostanut palvelunsa Koskilinjoilta, Northbus Oy ja Orajärven Bussit Oy[20]. Monen muunkin linja-autoyhtiön linjat kulkevat Iin keskustan läpi.

Iissä on myös pieni kevytlentokenttä.[21]

Ii on Suomen mittakaavassa merkittävä tuulivoiman tuottaja. Vuoden 2018 lopussa kunnassa oli 43 tuulivoimalaa, mikä on neljänneksi eniten Suomessa. Kiinteistöverotuloa voimalat tuottivat kunnalle 920 000 euroa.[22]

• Alaranta
• Asemankylä
• Halttula
• Iin Hamina
• Illinsaari
• Jakkukylä
• Jokikylä
• Koni
• Kuivaniemi
• Laitakari
• Luola-aava
• Meriläisenperä
• Myllykangas
• Nyby
• Oijärvi
• Ojakylä (tunnetaan myös Etelä-Iinä)
• Olhava
• Paasonperä
• Pohjois-Ii
• Sorosenperä
• Vatunki
• Vuornos
• Väli-Olhava
• Yli-Olhava
• Yliranta
• Pahkakoski (eksklaavi)

Ensimmäinen kansakoulu perustettiin Iin Kauppilaan 1875. Seuraavaksi perustettiin koulut Olhavaan (1893), Pohjois-Iihin, Ylirantaan (1916[23]) ja Yli-Olhavaan. Nykyisin peruskoulut kunnan alueelta löytyvät Alarannalta, Haminalta, Iin Aseman kylältä, Jakkukylästä, Pohjois-Iistä, Olhavasta, Ojakylästä ja Kuivaniemeltä.

Iin yhteiskoulu eli nykyinen Iin lukio (Valtarin Koulu) perustettiin vuonna 1923. Lisäksi kunta ylläpitää Iin Kansalaisopistoa. Lähimmät ammatillisen koulutuksen toimipaikat ovat Haukiputaalla ja Simossa. Lähin yliopisto ja ammattikorkeakoulu sijaitsevat Oulussa.

Halttulanmatala, Hietakalla (Hiastinlahti), Hietakalla (Myllykankaan edustalla), Hylkikalla, Iin Röyttä, Iso-Paskaletto, Jussinmatala, Isokivenletto, Karhu, Koivuluodonmatala, Kokkosaari, Kraasukanletto, Kraasukka, Krassinletto, Kriisi, Kriisin Ymmyrkäinen, Kuivamatala, Liippa, Maakrunni, Onsajanmatala, Pallonen, Pensaskari, Paska-Kraasukka, Pikku-Paskaletto, Pohjanletto, Pommeri, Rakka-Penno, Rintamatala, Ristikari, Rontti, Ryöskärinkalla, Samulinmatala, Santapankki, Satakari, Selkäletto (avomerellä), Selkäletto (Praavan edustalla), Selkäletto (Seljänlahdella), Tangonsaari, Tasasenletto, Ulko-Kaapri, Ulko-Klaama, Ulkokrunni, Ulko-Pallonen.

• IIK!!-kauhuelokuvafestivaali (vuodesta 2002)
• Ii-tunes (rockfestivaali, ei enää toiminnassa)
• Iin kotiseutupäivät
• Iin tukkilaiskisat
• Iin Kansalaisopiston konsertit ja näytökset
• IlmastoAreena
• Piippurock
• Art Ii Biennaali (joka toinen vuosi järjestettävä kansainvälinen nykytaiteen tapahtuma)[24]

Vanhoillislestadiolaisten suviseurat järjestettiin Iissä vuonna 1917.

• Juhamatti Aaltonen, jääkiekkoilija
• Arvi Ahmavaara, kansanedustaja
• Pekka Ahmavaara, kansanedustaja
• Liisa Hyssälä, poliitikko
• Hannu Järvenpää, jääkiekkoilija
• Helena Kaikkonen, tekstiilitaiteilija
• Tanja Kari, paralympiaurheilija
• Sanna Koivisto, kuvanveistäjä
• Maija Lavonen, tekstiilitaiteilija
• Pentti Liedes, kansanedustaja
• Fanni Luukkonen, Lotta Svärdin puheenjohtaja
• Eila Torvela, iskelmälaulaja

Iin pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla lohisoppa, lätyt ja hillo.[25]

• Luettelo Iin julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä
• Taidekeskus KulttuuriKauppila

• Iin kunnan kotisivut
• Tilastokeskus - Iin avainluvut
• Kuvagalleria Iin kunnan sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)