Ihmisen ihonväri

Ihmisen ihonväri voi vaihdella erittäin tummanruskeasta vaaleaan. Ihonvärin aiheuttaa melaniinipigmentti.

Kartta ”alkuperäisten populaatioiden” ihonvärin vaihtelusta Renato Biasuttin keräämänä ennen 1940-lukua.
Ihmisen ihonväriä kuvaavia paletteja.

Yleisesti ottaen päiväntasaajalta poispäin mentäessä auringonsäteilyn määrä vähenee ja ihmisten ihonväri vaalenee. Ihonväri on kehittynyt suojaamaan Auringon haitalliselta UV-säteilyltä ja foolihapon hajoamiselta, mutta silti sallimaan D-vitamiinin muodostumisen iholla auringonvalon vaikutuksesta. Vaaleaihoiselle ihmisille ihosyöpävaara on korkeampi päiväntasaajan seudulla, kun taas tummaihoinen voi kärsiä pohjoisen pimeydessä D-vitamiinin puutoksesta. Keskimäärin naisilla on hieman vaaleampi iho kuin miehillä, mikä voi johtua suuremmasta kalsiumin tarpeesta raskauden ja imettämisen aikana.

Ihonväri on yksi silmiinpistävimmistä ihmisen ominaisuuksista, ja joskus ihmisiä erotellaan ihonvärin ja muiden piirteiden perusteella eri rotuihin.

Ihonvärin biologiaa

Ihon epidermiksen melanosyytit tuottavat pigmenttijyväsiä, melanosomeja, joiden sisältämä melaniini erittyy keratinosyytteihin. Melanosyyttien määrä eriväristen ihmisten välillä on miltei vakio, mutta vaaleaihoisilla melanosomit ovat keskittyneet tyvikerrokseen, kun taas tummaihoisilla niitä löytyy kaikista epidermiksen kerroksista. Lisäksi vaaleaihoisilla melaniini hajoaa nopeammin lysosomaalisen toiminnan johdosta.[1]

Iän mukana ihonväri vaalenee, sillä melanosyyttien määrä vähenee. Albinismissa melaniinin tuotanto on entsyymipuutoksen vuoksi häiriintynyt, jolloin iho ja hiukset jäävät hyvin vaaleiksi.[1]

Ihoa voi valkaista kemiallisesti esimerkiksi myrkyllisellä elohopeaa sisältävällä voiteella, joka vähentää melaniinin tuotantoa.[2][3]

Kehitys

Nykyihminen (Homo sapiens) oli kehittynyt trooppisessa Afrikassa tummaihoiseksi menetettyään karvapeitteensä. Nykyihmisen edeltäjät olivat olleet karvojensa alla ilmeisesti vaaleaihoisia. Melaniinipigmentin aikaansaama tumma väri suojaa ihoa auringon uv-säteilyn haitoilta, joten joistain afrikkalaiskansoista kehittyi hyvin tummaihoisia. Vaaleaihoisuutta aiheuttavia geenejä säilyi kuitenkin afrikkalaisillakin. Ihmisten ihonväri vaaleni heidän alettuaan vaeltaa Afrikasta vähäisemmän auringonvalon vyöhykkeille. Evoluutio tuotti vuosituhansien kuluessa vaaleamman ihonvärin, sopeuman oloihin, joissa auringon UV-säteilyä on vähemmän.[4] Toisaalta geenipoolissa on säilynyt mahdollisuus ihonvärin tummentumiselle uudelleen, kun ihmiset ovat vaeltaneet Beringinsalmen kautta Etelä-Amerikkaan takaisin päiväntasaajalle.

Eurooppalaiset ihmiset ovat maapallolla vaaleaihoisimpia. Vaaleaihoisuudesta tuli etu maanviljelyn levitessä Lähi-idästä Eurooppaan. D-vitamiinia on eläintuotteissa, erityisesti kaloissa, maksassa, munissa ja maidoissa, mutta viljalla ja juureksilla elävän ihmisen täytyy valmistaa D-vitamiininsa itse ihossaan. Metsästyksestä siirtyminen maanviljelyyn vähensi eurooppalaisten D-vitamiinin saantia ravinnosta ja auringonsäteilyn aiheuttama D-vitamiinin tuotanto ihossa tuli entistä tärkeämmäksi.[5]

Eurooppalaisten vaaleaan ihoon vaikuttavat useat geenit. Vaaleaihoisuus johtuu muutamista geeneistä (mm. ASIP, MATP, TYR, OCA2 ja MC1R). Erityisesti geeni SLC24A5 säätelee eurooppalaisilla tumman melaniinin määrää ihossa. SLC24A5-geenistä on kuitenkin vaaleilla itäaasialaisilla ja tummilla afrikkalaisilla sama versio, joten se ei yksinään voi selittää kaikkea ihmiskunnassa esiintyvää vaaleaihoisuutta.[5] Variantti alkoi yleistyä Euroopassa nopeasti viimeisten 6 000 vuoden aikana. Samaa varianttia esiintyy edelleen myös Itä-Afrikassa, etenkin Etiopiassa. Kahta muuta vaalean ihonvärin synnyttävää geenivarianttia löytyy eurooppalaisten lisäksi myös Botswanassa elävän san-kansan metsästäjä-keräilijöiltä.[4]

Erittäin todennäköisesti eurooppalaisten ja itäaasialaisten vaaleaihoisuus on kehittynyt toisistaan riippumatta erilaisin geneettisin mekanismein.[6]

Luokittelu

Ihmisen ihon väriä ja melaniinipitoisuutta voidaan luokitella esimerkiksi ihotautilääkäri Thomas B. Fitzpatrickin vuonna 1975 kehittämän kuusiportaisen asteikon avulla. Asteikon alapäässä on kalpeanvaalea ihotyyppi, joka ei rusketu lainkaan ja palaa äärimmäisen herkästi auringossa. Nelostyyppiä kutsutaan "oliivinsävyiseksi" ihoksi. Nelostyypin iho ei pala juuri koskaan ja ruskettuu helposti. Asteikon yläpäässä on tummanruskea iho, joka ei pala koskaan ja ruskettuu äärimmäisen herkästi. Ihosyöpäriski on suurin vaaleimman ihon kohdalla, mutta tummimpaan ihoon muodostuu helpoiten arpikudosta.[7]

Lähteet

Viitteet
  1. Ross, Michael H.; Pawlina, Wojciech: Histology: A Text and Atlas. Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 0-7817-7221-4.
  2. Arja-Leena Paavola: Aina väärä ihonväri 4/2012. Kemia-lehti. Viitattu 7.1.2013. [vanhentunut linkki]
  3. Thalif Deen: Elohpeavoiteet halutaan pois nettikaupoista Kansan Uutiset/IPS. 3.12.2018. Viitattu 4.12.2018.
  4. Jokaisen ihonvärin juuret löytyvät Afrikasta Tiede. 18.10.2017. Viitattu 20.10.2017.
  5. Tiede 6/2007 s.6
  6. Genetic Evidence for the Convergent Evolution of Light Skin in Europeans and East Asians
  7. Find The Perfect Shade For Your Skin With The Fitzpatrick Test | Lucy Hart Ink lucyhartink.com. Viitattu 10.4.2023. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.