Ihmisrasva

Ihmisrasvaa (saks. Menschenfett, lat. Axungia hominis) yritettiin käyttää lääkkeenä erilaisissa rohdoksissa ja linimenteissä eurooppalaisessa keskiajan lääketieteessä 1500-luvulta aina 1900-luvun alkuun saakka. Rasvalla ajateltiin olevan maagisia parantavia ominaisuuksia ja monet teloittajat myivät mestaamiensa rikollisten rasvaa ja kehonosia apteekkareille ja varhaisille lääkäreille.[1]

Kaksi apteekkiastiaa, joissa teksti "AXUNG. HOMINIS" tarkoittaen ihmisrasvaa. Peräisin 1600- tai 1700-luvulta.
Humanol-ampulleja saksalaisesta apteekista (Kreuz-Apotheke, Leipzig) 1900-luvun alkupuolelta.

Esimerkiksi saksalainen lääketieteen professori Tobias Andreae paloitteli vuonna 1675 teloitetun murhaajan ruumiin, josta saatiin 17 kiloa "kurjan syntisen" rasvaa. Vuonna 1739 julkaistussa Zedlerin ensyklopediassa oli valmistusohjeita, kuinka ihmisen rasvasta tehtiin lääkkeitä kotikäyttöön.[1]

1800-luvun myöhäispuoliskolta alkaen ihmisrasvaa valmistettiin ja myytiin Humanol tuotemerkillä steriilinä, nesteytettynä ja neulalla pistettäväksi tarkoitettuna hoitoaineena Saksassa. Vuodesta 1909 sitä käytettiin arpikudoksen hoidossa, haavojen desinfiointiin ja niiden revisioimiseen. 1920-luvulla aineesta luovuttiin huonojen hoitotulosten ja sivuvaikutuksena joskus syntyvän rasvaembolian vuoksi.

Katso myös

Lähteet
  1. Andreas Weiser: Mekö ihmissyöjiä? Geo-lehti, marras-joulukuu 2011, 4. vsk, nro 11–12, s. 62–65. Sanoma Magazines Finland. ISSN 1797-3600.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.