Ihmisoikeudet Turkmenistanissa

Ihmisoikeudet Turkmenistanissa ovat kansainvälisten sopimusten ja Turkmenistanin kansallisen lainsäädännön määrittelemät jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle yhtäläisesti kuuluvat vapaudet ja oikeudet. jotka pohjautuvat käsitykseen ihmisarvon yleismaailmallisesta yhtäläisyydestä ja loukkaamattomuudesta.[1] Ne voidaan jakaa vapausoikeuksiin, poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin sekä oikeuteen tasapuoliseen kohteluun oikeudenkäynnissä.[2]

Perustuslaki uusittiin 26. syyskuuta 2008. Nijazovin lainsäädäntö ja hallintoelin Halk Maslakhaty lakkautettiin. Uuden perustuslain mukaan presidentti nimittää ja erottaa tuomarit ilman parlamentaarista arviointia, kokoaa vaalilautakunnan ja voi julkaista sitovia määräyksiä. Presidentin valtakausi on rajoittamaton. Poliittiset puolueet ovat sallittuja.[3]

Turkmenistanissa valtaa käyttää presidentti Gurbanguly Berdymuhamedov. Turkmenistanin hallituksen mukaan joulukuussa 2008 YK:n ihmisoikeusneuvostolle maassa ei ole mitään vakavia ihmisoikeusongelmia. Turkmenistanin elinikäisen presidentin Saparmurat Nijazovin kuolema on HRW:n mukaan parantanut joitakin Nijazovin pahimpia tapoja, vähentänyt eristystä ja lisännyt kiinnostusta maan energiavaroihin. Vaikka henkilökultti on vähentynyt Turkmenistanissa, maa on yhä yksi maailman rajoittavimmista maista. Turkmenistanissa on poliittisia puolueellisia oikeudenkäyntejä ja pidätyksiä, rajoituksia puhevapaudessa, kokoontumisessa, yhdistymisessä, liikkuvuudessa ja uskonnossa.[3] Syyskuussa 2008 Turkmenistanissa hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka lisää presidentin valtaa.[4]

Vapausoikeudet

Tärkein vapaus on oikeus elämään. Kuolemanrangaistus poistettiin laista vuonna 1999. Sitä ennen siihen voitiin tuomit amurhasta, maanpetoksesta ja eräistä huumerikoksista. Tilastoja ei ole julkaistu mutta ilmeisesti kuolemantuomiota käytettiin etnekin huumerikoksissa.[5]

Turkmenistan on allekirjoittanut kansainväliset sopimukset kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi.[4]

Yli 30 000 turkmeenia on kielletty matkustamasta ulkomaille vuodesta 2018. Sisäiset passit ja oleskelulupajärjestelmät estävät myös matkustamista maan sisällä. Useita ulkomailla asuneita Turkmenistanin kansalaisia on painostettu palaamaan kotimaahansa ja sen jälkeen asetettu matkustuskieltoihin ja/tai tuomittu pitkiin vankeusrangaistuksiin. Hallitus määrää vuosittain tuhansia ihmisiä puuvillaviljelmille pakkotyöhön, josta palkkaa maksetaan vähän tai ei lainkaan.[6]

Asumisoikeusjärjestelmä Propiska

Propiska on vakituisen asuinpaikan rekisteröintijärjestelmä. Amnesty Internationalin mukaan järjestelmä lisää korruptiota, sillä monia sääntöjä kierretään lahjonnalla. Järjestelmä rajoittaa asukkaiden oikeuksia asumiseen, työpaikkoihin, sosiaalitukeen, terveydenhoitoon ja koulutukseen. Jos perheenjäsen muuttaisi sukulaisen luo ilman asumislupaa jakaakseen asunnon, menettäisi sukulainen työlupansa ja sosiaaliturvansa kuten eläkkeen. Poliisi ja turvallisuuspalvelut käyttivät Propiskan menettämisuhkaa estääkseen valituksia poliisin väärinkäytöksistä.[4]


Poliittiset oikeudet ja tasa-arvo

Poliittisia oikeuksia ovat muun muassa äänioikeus, sananvapaus, kokoontumisvapaus sekä yhdistysvapaus.

Toimittajat ilman rajoja -järjestön kokoamassa maailman sananvapausindeksissä Turkmenistan oli 180 maan joukossa sijalla 179 vuonna 2020. Valtio kontrolloi kaikkea mediaa, ja maan harvat internetin käyttäjät pääsevät vain huolella rajattuun osaan verkkoa.[7]

Toimittajat ilman rajoja -järjestön raportin mukaan Turkmenistanin lehdistönvapaus oli vuonna 2019 maailman rajoitetuin.[8] Lähes kaikki tiedotusvälineet ovat Turkmenistanissa valtion kontrollin alla, ja muun muassa riippumattomia uutisia tai oppositioon suuntautunutta sisältöä tarjoavia verkkosivuja sensuroidaan. Vuonna 2008 viranomaiset rajoittavat pääsyä internetiin, ja samana vuonna tehostettiin estoja ihmisoikeusloukkauksia ja hallituksenpolitiikkaa arvostelevia verkkosivuja kohtaan.[4] Maassa rajoitetaan myös satelliittitelevisioiden käyttöä.[6]

Riippumattomia toimittajia ja heidän perheitään uhkailtiin vuonna 2008 ja estettiin työskentelemästä Turkmenistanissa. Turkmenistan vangitsi ihmisoikeusaktivisteja puolueellisten oikeudenkäyntien perusteella. Turkmenistanin viranomaiset kiusasivat Turkmenistanin oppositiosta kertovia riippumattomia toimittajia ja ihmisoikeusaktivisteja myös Armeniassa ja Azerbaidžanissa vuonna 2008. Marraskuussa 2008 Radio Free Europe/Radio Liberty edustajien matkapuhelimet estettiin.[4]

Turkmenistanissa ihmisten turkmeenisyntyperä vaikuttaa kolmanteen sukupolveen syrjien etnisten vähemmistöjen oikeuksia koulutukseen ja työhön. Syrjintään sisältyy virat ministereinä, johtajina ja virat alueellisessa ja paikallisessa hallinnossa ja korkeampi koulutus. Koulutuspaikoissa on muutamia poikkeuksia perustuen hyviin suhteisiin tai lahjuksiin.[4]

Turkmenistanissa vainotaan uskonnollisia vähemmistöjä sekä niitä muslimeja, jotka eivät noudata islamin virallisesti hyväksymää tulkintaa. Miesten välisen homoseksuaalinen kanssakäyminen on Turkmenistanissa rikos. Perinteiset sosiaaliset ja uskonnolliset normit edesauttavat rajoittamaan naisten koulutus- ja työmahdollisuuksia sekä lisäävät heidän riskiään joutua seksuaalisen väärinkäytön kohteeksi.[6]

Turkmenistan on allekirjoittanut ja ratifioinut poliittisten oikeuksien sopimuksen.[4]

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet

Perusoikeuksiin kuuluvat myös taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeus työhön, sosiaaliturvaan ja opetukseen. Julkisella vallalla on velvoite turvata ja edistää näiden oikeuksien toteutumista.

Valvonta

Turkmenistanin viranomaiset valvovat ankarasti kansalaisten välistä viestintää muun muassa nauhureiden ja kameroiden avulla.[6]

Aseistakieltäytyminen

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitean vaatimuksista huolimatta Turkmenistan ei tarjoa mahdollisuutta asepalvelusta korvaavaan palvelukseen[9]. Nuorten miesten asepalvelus kestää keskimäärin 2 vuotta ja artikla 58 vuoden 2016 perustuslaista kuvaa puolustuksen "pyhäksi velvollisuudeksi" kaikille[10] ja toteaa asepalveluksen olevan pakollinen miehille. Vuonna 2019 Turkmenistanissa tiedetään olevan vangittuna 7 aseistakieltäytyjää, jotka ovat kaikki Jehovan todistajia[11].

Rangaistukset

Mielivaltaiset pidätykset ja uhkailut ovat yleisiä etenkin toisinajattelijoille, hyväksymättömien uskonnollisten ryhmien jäsenille, aktivisteille ja toimittajille, jotka työskentelevät ulkomaisten organisaatioiden kanssa. Olosuhteet maan vankiloissa ovat äärimmäisen ankarat, ja turvallisuusjoukot käyttävät rutiininomaisesti kidutusta, mikä voi johtaa vankien kuolemaan.[6]

Mielipidevangit

Ihmisoikeuksien puolustajat Annakurban Amanklychev ja Sapardurdy Khadzhiev saivat seitsemän vuoden vankeustuomion “laittomasta aseiden hankinnasta, hallussapidosta tai myynnistä” oikeudenkäynnissä elokuussa 2006. He olivat kansalaisjärjestön Turkmenistan Helsinki Säätiön jäseniä. ETYKin mukaan elokuussa 2006 Annakurban Amanklychev pidätettiin laittomasta tietojen keruusta ja välityksestä kansalaisille ja ulkomaille. Samanaikaisesti tuomittiin Radio Free Europe/Radio Liberty kirjeenvaihtaja Ogulsapar Muradova. Hän kuoli epäselvissä olosuhteissa syyskuussa 2006.[4]

Suhteet muihin maihin

EU:n edustajat vierailivat pääkaupungissa Ašgabatissa keskustelemalla hallituksen kanssa maan ihmisoikeuksista huhtikuussa ja kesäkuussa 2008. Huhtikuussa 2008 paineet ihmisoikeusaktivisteja kohtaan maan sisällä ja maanpaossa kasvoivat. Kansainvälinen Punainen Risti ei saanut vierailulupaa vankien tai vankien perheiden luo.[4]

Euroopan unionin vapaan kauppapolitiikan ehtoihin sisältyy poliittisten vankien vapautus, maasta matkustusrajoitusten kumoaminen, koulutusjärjestelmän muokkaus kansainvälisten standardien mukaiseksi, ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja YK:n toiminnan salliminen.[3]

Katso myös

Lähteet
  1. Ihmisoikeudet Yhdistyneet kansakunnat. Viitattu 6.3.2021.
  2. Ihmisoikeuksien jaottelu Miina ja Ville, Opettajan aineisto. 2021. Opetushallitus. Viitattu 6.3.2021.
  3. World report 2009, Human Rights Watch, s.425–429
  4. Amnesty International Report 2009 The State of the World's Human Rights, Amnesty International, s. 35, 333–335, 382
  5. Death Penalty in OSCE area OSCE. 1999. Viitattu 9.3.2021.
  6. Turkmenistan Freedom House. 2019. Viitattu 24.1.2020. (englanniksi)
  7. Turkmenistan - an ever increasing black hole Reporters without Borders RSF. 2020. Viitattu 8.3.2021.
  8. Toimittajat ilman rajoja rsf.org. 2019. Viitattu 24.1.2020. (englanniksi)
  9. Forum 18: TURKMENISTAN: Human Rights Committee finds former prisoners' rights violated forum18.org.
  10. Forum 18: TURKMENISTAN: Conscientious objector's maximum two-year jail term forum18.org.
  11. Forum 18: TURKMENISTAN: Fourth known 2019 conscientious objector jailing forum18.org.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.