Iijoki (Laatokan Karjala)

Iijoki [4][5] eli Ihalanjoki [5][6][7] (ven. И́ййо́ки tai И́халанйо́ки[8]) on Venäjällä Karjalan tasavallan Sortavalan piirissä virtaava joki, joka laskee Laatokan luoteisrantaan Iivedenselkään liittyvään Kumolanlahteen.[7][8][9]

Iijoki eli Ihalanjoki
Иййоки
Iijoen Kalliokoski
Iijoen Kalliokoski
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Alue Karjalan tasavalta
Piiri Lahdenpohja
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Nevan vesistö
Valuma-alue Iijoen valuma-alue
Pinta-ala 318 km² [1]
Pääuoman pituus noin 50 km [lower-alpha 1]
Pääuoman osuudet Iijoki ←Iso-Iijärvi ←Repolansalmenjoki ←Kurkelanjärvi
Joen uoman kohteita
Alkulähde Iso-Iijärvi [lower-alpha 2]
  61.5711°N, 29.8676°E
Laskupaikka Laatokka [2][lower-alpha 2]
  61.4223°N, 30.2006°E
Läpivirtausjärvet Laatokka
Sivu-uomat Kalajoki [1]
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 86 m mpy. [lower-alpha 3]
Laskukorkeus 4,8 m mpy. [3]
Korkeusero 81,2 m
Pituus 40 km [1]
Kaltevuus 2,03 m/km
Muuta
Muualla Wikimedia Commons
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Joen kulku

Iijoki saa alkunsa Iso-Iijärven (ven. Исо-Ийярви) eteläpäästä ja se virtaa pian Raivion (ven. Райвио) kylän itäpuolella sijaitsevien suomaiden (Iijoensuo, Jänisjoensuo ja Ahmasuo) läpi kohti kaakkoa, jossa se saapuu vaaran (Oinavaaran) länsipuolelle. Täällä siihen yhtyy 11 kilometriä pitkä Kalajoki (ven. Кала-йоки, Kala-joki), joka on sen suurin sivujoki. Joki kääntyy vaaran kohdalla etelään päin ja alittaa sitten rautatien Ihalan kylän lähellä. Joki saapuu kangasmaastoon (Rapolankangas ja Kiriojankangas), jonne se on uurtanut uomalle syvät mutkaiset raviinit. Täällä kulkee valtatien A-121 Käkisalmen ja Lahdenpohjan välinen osuus, jonka joki alittaa. Se saapuu Lumivaaran kylään (ven. Лумиваара), jossa se alittaa Lahdenpohjalle johtavan maantien. Viimeiset 7–8 kilometriä joki mutkittelee kapeassa peltolaaksossa, jossa se virtaa kahden lammen välistä ja laskee Laatokkaan. Pellot ovat aikoinaan kuuluneet Kumolan kylälle.[9][lower-alpha 1]

Luontoarvoja

Joessa on lohikalojen kutemiseen kelpaavia jokiosuuksia yhteensä 1,5 hehtaaria. Ne jakaantuvat viiteen jokiosuuteen 12–21 kilometrin päähän joensuusta. Lohi elää joessa kaksi ensimmäistä vuotta, jolloin 40 % smolteista jättää joen ensimmäisinä. Lohen kehittymisestä Iijoessa ei ole tutkittua tietoa. Valuma-alueella elävä lohi viettää järvessä aikaa 2–3-vuotiaana. Nousu jokeen kutemaan alkaa heinäkuun lopulla ja päättyy juuri ennen kutemista lokakuun puolivälissä. Lohen noususta ei ollut vuoteen 2008 mennessä tutkittua tietoa.[10]

  • Kontiovaaran koski
    Kontiovaaran koski
  • Iijoen valuma-alueen lähteikkö
    Iijoen valuma-alueen lähteikkö
  • Kalliokosken entinen silta Ihalan länsipuolella
    Kalliokosken entinen silta Ihalan länsipuolella
  • Ihalan vanhan tien kivisilta
    Ihalan vanhan tien kivisilta
  • Valtatien uusi Ihalan silta
    Valtatien uusi Ihalan silta
  • Lumivaara
    Lumivaara

Vesistösuhteita

Iijoen valuma-alue kuuluu Nevan vesistössä Laatokan valuma-alueeseen ja valuma-alue sijaitsee lähes kokonaan Venäjällä Karjalan tasavallan Sortavalan piirissä. Latvavesistä pieni osa yltää Suomen puolelle Parikkalassa [11]. Valuma-alueen pääuoma muodostuu joensuusta Isoon Iijärveen asti Iijoen uomasta. Ison ja Pienen Iijärven välissä virtaa parisataametrinen Reposalmenjoki. Yläjuoksun pääuomaa on vaikea päätellä kartoista, mutta jos valitaan valtioiden rajalla sijaitsevasta Kurkelanjärvestä (ven. Куркеланъярви [8]) alkava yli kilometrinen uoma, joudutaan ottamaan pääuomaan mukaan vesisreittiä Suomelle kuuluvasta Joutsenlammesta asti.[7][12][9]

Valuma-alueen suurimpia järviä ovat Iso-Iijärvi ja Pieni-Iijärvi (ven. Исо-Ийярви, ) sekä Kurkelanjärvi. Ne sijaitsevat valuma-alueen latvoilla Venäjän puolella.[9]

Lähteet

Huomioita
  1. Aisa on katsottu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Google Maps, GeoMixer ja AMCE.
  2. Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Иййоки (река, впадает в Ладожское озеро).
  3. Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Исо-Ийярви.

    Viitteet
    1. Iijoki (Иййоки) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 7.1.2022. (venäjäksi)
    2. Laatokka (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 7.1.2022. (venäjäksi)
    3. Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 8.1.2022.
    4. Iijoki. Kartassa: Topografinen kartta 1:20 000. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Karjalan kartat -palvelussa (viitattu 18.3.2018)
    5. Ihalan jokea uittojen mukana. Julkaisussa: Pitäjä pitäjältä: Lumivaara. (Liite) Karjala, 1971, nro 22, s. 14. Liitteen verkkoversio Lumivaara-perinneyhdistyksen sivuilla (pdf). Viitattu 18.3.2018. (Arkistoitu – Internet Archive)
    6. Harju, Erkki-Sakari (toim.): Maanmittaushallituksen toimittama Suomen kartta 1920. Suomen karttakirja 1920. Näköispainos. Helsinki: Karttakeskus, 2009 (1920). ISBN 978-951-595-293-8.
    7. Olin, T. V.: Suomen vesistöjen alueet ja järvet, s. 13. Hydrografisen toimiston tiedonantoja 7. Helsinki: Hydrografinen toimisto, 1936.
    8. Республика Карелия. ТопограФическая карта. 1:200 000. 104-105. 2003. (venäjäksi)
    9. Kurkelanjärvi Karjalan kartat. Maanmittauslaitos. Viitattu 11.3.2018.
    10. Titov, Sergei & al.: Land-locked Salmon in the Ladoga and Onego basins (PDF) (tilannekatsaus, s.6–7) 2008. Uppsala, Ruotsi: Coalition Clean Baltic (CCB). Arkistoitu 2.5.2019. Viitattu 11.2.2022. (englanniksi)
    11. VALUE Valuma-aluejakoehdotus - Anna palautetta Suomen ympäristökeskus. Viitattu 20.2.2018.
    12. Kurkelanjärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.1.2022.

      Aiheesta muualla
      This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.