Igor Tudor

Tudor aloitti ammattilaisuransa HNK Hajduk Splitissä vuonna 1995. Kolmen kauden jälkeen hän siirtyi Juventukseen. Juventuksessa hän pelasi kuusi kautta. Marcello Lippi peluutti Tudoria myös puolustavana keskikenttäpelaajana. Vuonna 2001 Tudorin oikea nilkka operoitiin ja seuraavalla kaudella loukkaantumiset jatkuivat. Peliaika väheni Juventuksessa ja niinpä Tudor lainattiin AC Sienaan. Loukkaantumisten edelleen häiritessä pelaamista hän palasi Hajduk Splitin riveihin syksyllä 2007. Hän lopetti uransa vammakierteen vuoksi kauden 2007–2008 jälkeen.

Tudorin ensimmäinen maaottelu oli 15. marraskuuta 1997 Ukrainaa vastaan. Hän oli mukana vuoden 1998 ja 2006 MM-kisoissa sekä vuoden 2004 EM-kisoissa. 2002 MM-kisat jäivät Tudorilta väliin loukkaantumisten takia. Hän pelasi urallaan 55 A-maaottelua, joissa teki kolme maalia. [1]

Pelaajauransa jälkeen Tudor on jatkanut valmentajana. Hän toimi kaudella 2009–2010 Edoardo Rejan apuvalmentajana Hajduk Splitissä ja vuosina 2011–2013 seuran juniorijoukkueiden valmennsutehtävissä.[2] Kesällä 2012 hän aloitti työt myös Kroatian jalkapallomaajoukkueen valmennustiimissä.[3]

Huhtikuussa 2013 Tudorista tuli Hajduk Splitin päävalmentaja.[4] Hän luotsasi seuran Kroatian cup-mestariksi 2013, kun Hajduk voitti toukokuun alussa NK Lokomotivan yhteismaalein 5–4. Kroatian liigassa Hajduk sijoittui Tudorin alaisuudessa parhaimmillaan kolmanneksi kaudella 2013–2014. Tudor erosi tehtävästään Hajduk-valmentajana helmikuussa 2015 seuran ollessa liigassa kolmantena. Taustalla oli Tudorin tyytymättömyys seuran resursseihin ja toimintaan esimerkiksi siirtomarkkinoilla.[5]

Kesäkuussa 2015 Tudor teki kolmivuotisen sopimuksen kreikkalaisseura PAOK:n kanssa.[6] Tudorin johdolla PAOK putosi Eurooppa-liigasta jo karsintavaiheessa, mutta pysytteli kauden mittaan kärjen tuntumassa Kreikan liigassa. Kevätpuolella otteet ailahtelivat ja lopulta seurajohto erotti Tudorin maaliskuun alussa 2016 tämän kritisoitua julkisesti joukkueensa esityksiä.[7]

Kesäkuussa 2016 Tudor allekirjoitti vuoden sopimuksen turkkilaisen Karabüksporin kanssa.[8] Hänen johdollaan seura pelasi tukevasti Turkin Superliigan keskikastissa. Helmikuun puolivälissä 2017 Tudor jätti seuran ja siirtyi Galatasarayn päävalmentajaksi.[9] Tudorin johdolla Galatasaray ei onnistunut nousemaan mestaruuskamppailuun, vaan sijoittui kauden päätteeksi neljänneksi. Kausi 2017–2018 alkoi vahvasti ja Galatasaray hävisi ensimmäisen liigaottelunsa lokakuun lopulla. Joukkueen peliesitykset muuttuivat tappion jälkeen ja Galatasarayn kahdeksan pisteen sarjajohto vaihtui kakkossijaan. Joulukuun puolivälissä 2017 seurajohto erotti Tudorin tehtävistään.[10]

Huhtikuun lopulla 2018 Tudorista tuli tappiokierteeseen vajonneen Serie A -seura Udinesen päävalmentaja.[11] Tudorin johdolla Udinese voitti kaksi neljästä pelaamastaan liigaottelusta ja säilytti sarjapaikkansa viiden pisteen marginaalilla. Kauden jälkeen Udinese korvasi Tudorin Julio Vélazquezilla.[12]

Maaliskuussa 2019 Tudor palasi Serie A:ssa sijalle 16 vajonneen Udinesen päävalmentajaksi.[13] Seura säilytti Tudorin johdolla sarjapaikkansa ja sijoittui liigassa sijalle 12. Kausi 2019–2020 alkoi odotuksia heikommin ja Udinese vajosi alempaan keskikastiin. Seurajohto erotti kroatialaisvalmentajan marraskuun alussa 2019 Udinesen ollessa sijalla 14.[14]

Tammikuun alussa 2020 Tudor palasi Hajduk Splitin päävalmentajaksi.[15] Tudor jätti joukkueen elokuussa 2020 ja siirtyi Andrea Pirlon apuvalmentajaksi Juventukseen.[16] Pesti Juventuksessa jäi lopulta yhteen kauteen, kun hän sai päävalmentaja Andrea Pirlon tavoin potkut kesäkuussa 2021.[17]

Syyskuussa 2021 Tudorista tuli Hellas Veronan päävalmentaja.[18] Tudorin johdolla Verona sijoittui kauden päätteeksi Serie A:ssa yhdeksänneksi. Hyvistä tuloksista huolimatta seura ei jatkanut kauden jälkeen yhteistyötä Tudorin kanssa.[19]

Heinäkuussa 2022 Tudorista tuli Olympique Marseillen päävalmentaja.[20]

• Kroatian cup: 2013