Idolatria

Idolatria on kuvien, esineiden, asioiden, ajatusten ynnä muiden sellaisten uskonnollista palvontaa. Idolatrian kohde on idoli, joka nykykielessä on alkanut tarkoittaa varsinaista palvontaa arkisemman ihannoinnin kohdetta. Sanan juurena on kreikan eidololatria, joka on yhdistetty sanoista eidolon ’kuva, hahmo’ ja latreia ’palvonta’. Varhaisempi kanta saattaa olla heprean avodat elilim.

Nicolas Poussinin maalaus Kultaisen vasikan ylistys (1633–1634) esittää heprealaisia palvomassa kultaista vasikkaa. Vanhan testamentin mukaan vieraan jumalan palvonta raivostutti Jumalan.

Epäjumala on leimaava ja halventava nimitys toisen uskonnon jumaluudesta tai tällaisen kuvasta tai patsaasta. Epäjumala tarkoittaa jumalaa, jota ei ole omassa uskonnossa (jumalana) olemassa, mutta jota jotkut muut palvoo. Epäjumala saattaa kuitenkin olla muutoin olemassa, esimerkiksi esineenä kuten idolina eli jumalankuvana tai joskus harvemmin jumalaa mitättömämpänä pahana henkenä. Suomen sana epäjumala on ollut käytössä lähes yksinomaan kristityssä merkityksessä, mutta viime aikoina myös jonkin verran islamilaisessa.

Sana idolatria sisältää usein kielteisen sävyn, sillä sitä on käytetty kuvaamaan juutalais-kristillisessä perinteessä synnillistä esineiden, asioiden ja kuvitelmien palvontaa oikeana pidetyn jumalan sijaan. Se minkä palvominen on uskontoa ja minkä idolatriaa, vaihtelee kulttuurista ja uskonnosta toiseen. Esimerkiksi kristinusko, islam ja juutalaisuus leimaavat kaikki muut jumalat kuin Jahven epäjumaliksi. Näissä yhteyksissä käsitykset epäjumalista on toisinaan pelkistetty siihen, että kaikki muut jumalat ovat pelkkiä esineitä, joita palvotaan. Tämä käsityksen mukaista väitettyä toimintaa nimitetään myös kuvainpalvonnaksi. Kuitenkin suurin osa eri uskontojen jumalankuvista tai muista pyhistä kuvista on vain vertauskuvallisia, samaan tapaan kuin esimerkiksi kristittyjen krusifiksit. Kuvia ei siis palvota niiden itsensä vuoksi, vaan niiden olentojen tai asioiden vertauskuvina, joita ne edustavat.