Ida Vitale

Ida Vitale (s. 2. marraskuuta 1923 Montevideo) on Texasissa Yhdysvalloissa asuva[1] uruguaylainen kirjailija. Hän on keskeinen henkilö uruguaylaisessa Sukupolvi 45 (Generación del 45) -nimisessä taiteilijaryhmässä ja sen viimeinen elossa oleva jäsen.[2] Hän sai vuonna 2016 Federico García Lorcan kansainvälisen runoilijapalkinnon ja vuonna 2018 Miguel de Cervantes -palkinnon. Jo aiemmin hän on saanut Uruguayn tasavallan yliopiston kunniatohtorin arvon sekä palkinnot Premio Octavio Paz (2009), Premio Alfonso Reyes (2014) ja Premio Reina Sofía de Poesía Iberoamericana (2015).[1]

Ida Vitale
Henkilötiedot
Syntynyt2. marraskuuta 1923
Montevideo
Ammatti kirjailija, kirjallisuuskriitikko, kääntäjä
Puoliso 1. Enrique Fierro 2. Ángel Rama
Kirjailija
Äidinkieliespanja
Tuotannon kieliespanja, englanti
Tyylilajit lyriikka, essee
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Vitalen teoksia ei ole suomennettu. Hänen teoksiaan ovat esimerkiksi La luz de esta memoria (1949), Jardines imaginarios (1996), El ejemplo de Antonio Machado (1940) ja Dónde vuela el camaleón (1996)[1].

Lähteet
  1. Ida Vitale gana el Premio Internacional de Poesía Federico García Lorca. El Pais Granada 13.10.2016. Viitattu 6.4.2020.(espanjaksi)
  2. Generación del 45: severa en la crítica y brillante en la creación. El Pais 3.5.2008 (Web Archive 2012). Viitattu 6.4.2020.(espanjaksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.