Idänverijuuri

Idänverijuuri (Agrimonia pilosa) on kookas, Euraasiassa tavattava ruusukasvien heimoon kuuluva kasvi. Suomessa idänverijuuri on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja se on luonnonsuojeluasetuksessa erityisesti suojeltava laji.[4]

Idänverijuuri
Idänverijuuren kukinto.
Idänverijuuren kukinto.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]
Suomessa: Erittäin uhanalainen

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Rosoideae
Tribus: Agrimonieae
Alatribus: Agrimoniinae[2]
Suku: Verijuuret Agrimonia
Laji: pilosa
Kaksiosainen nimi

Agrimonia pilosa
Ledeb.
Muunnoksia
  • haroidänverijuuri (var. coreana)
  • suppuidänverijuuri (var. pilosa)[3]
Katso myös

  Idänverijuuri Wikispeciesissä
  Idänverijuuri Commonsissa

Ulkonäkö ja koko
Idänverijuuren lehtiä.

Idänverijuuri on monivuotinen ja kasvaa 40–100 senttimetriä korkeaksi. Varsi on pitkäkarvainen. Päätöparisessa lehtilavassa on kolmesta neljään lehdykkäparia. Lehdykät ovat kärkiosiltaan isohampaisia, vastapuikeita, suippotyvisiä ja vain alapuolelta suonia pitkin karvaisia. Noin puolen senttimetrin levyiset kukat ovat kalpeankeltaisia ja muodostavat latvaan pitkän, hoikan tähkän. Idänverijuuri kukkii heinä-elokuussa. Kasvi leviää eläimiin ja ihmisiin tarttuvien koukkupiikkisten kukkapohjusten avulla. Syysväritykseltään kasvi on loistavan punainen.[5][6]

Levinneisyys

Idänverijuuren levinneisyys on laaja, itäinen ja mantereinen. Sitä tavataan Baltian maista ja Itä-Euroopasta Kaakkois-Aasiaan ja Japaniin saakka. Pohjoismaissa lajia tavataan vain Suomessa. Suomen levinneisyysalue on suppea, sillä sitä tavataan vain Etelä-Hämeestä Hollolasta, Asikkalasta, Padasjoelta sekä Keski-Suomesta Kuhmoisista. Lähimmät Suomen ulkopuoliset esiintyvät löytyvät Karjalankannakselta ja Laatokan Karjalasta.[6] Suomessa idänverijuuri on muiden verijuurien tapaan muinaistulokas.[7]

Elinympäristö

Idänverijuuri on kulttuurin seuralaiskasvi, joka on hyötynyt erityisesti karjan laidunnuksesta. Laji viihtyy kuivilla ja tuoreilla niityillä, valoisissa metsänreunoissa ja polkujen varsilla. Idänverijuuren siemenet tarvitsevat itääkseen rikkoutunutta maanpintaa. Perinteisen karjanlaidunnuksen taantuminen ja kasvupaikkojen umpeenkasvu ovat harvinaistaneet lajia. Niinpä idänverijuuren kantoja hoidetaan raivaamalla kasvupaikkoja ja rikkomalla maanpintaa siementen itämisen turvaamiseksi.[6]

Käyttö

Idänverijuurta on aikaisemmin käytetty lääkkeenä, sillä kasvilla on uskottu olleen verenvuotoa tyrehdyttävä vaikutus. Lajin suomenkielinen nimi saattaa juontua tästä käyttötarkoituksesta.[6]

Lähteet
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ryttäri, Terhi: Idänverijuuri. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 46.

Viitteet
  1. Rasomavicius, V.: Agrimonia pilosa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.4.2021. (englanniksi)
  2. Stevens, P. F.: Rosaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 2.4.2021.
  3. Suomen Lajitietokeskus: Idänverijuuri (Agrimonia pilosa) Viitattu 17.8.2021.
  4. Osara, Matti: Rauhoitetut lajit - ymparisto.fi Luonnonsuojeluasetuksen liitteet 2 ja 3 1.7.2013. Ymparisto.fi. Viitattu 29.01.2018.
  5. Retkeilykasvio 1998, s. 247.
  6. Ryttäri 1997, s. 46.
  7. Pykälä, Juha: Perinteinen karjatalous luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä, s. 189. Liite 1/2. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2001. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.01.2018).

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.