Idänvalkopyökki

Idänvalkopyökin lehtiä

Idänvalkopyökki on kookas pensas tai pieni puu. Se jää yleensä 1–5 metrin korkuiseksi, ja kasvaa harvoin 15 metriin. Kaarna on harmaa ja epäsäännöllisesti harjanteinen. Lehdet ovat pieniä, 3–5 cm pitkiä, puikeita, alapinnaltaan karvaisia ja sahalaitaisia. Lehtisuonet ovat hyvin näkyvät. Puu on yksikotinen, ja kukkii huhtikuussa. Hedenorkot ovat lyhyitä, 2–3 cm, eminorkot taas 3–8 cm pituisia.[3]

Idänvalkopyökki kasvaa eteläisessä Italiassa, Unkarissa, Balkanilla, Turkissa, Syyriassa, Kaukasiassa ja Pohjois-Iranissa. Euroopassa se kasvaa yleensä alle 1300 metrin korkeudessa ja etelärinteillä, mutta kasvaa Kaukasusvuorten rinteillä jopa 2500 m korkeudessa.[3]

Idänvalkopyökki viihtyy lämpimillä ja kuivilla kasvupaikoilla. Se kasvaa ohutmultaisilla ja kivikkoisilla rinteillä, ja on kalkinsuosija. Levinneisyysalueensa itäosissa se esiintyy korkeammalla ja sietää kylmempiä lämpötiloja. Kaakkois-Euroopassa se on osa välimerenkasvillisuutta, mutta kestää myös sisämaan mantereisempia oloja.[3] Se kasvaa myös aluspuuna lehtisekametsissä, joiden pääpuita ovat tammet kuten nukkatammi, turkintammi ja unkarintammi, sekä euroopanhumalapyökki ja mannasaarni.[3]

Kuten muidenkin valkopyökkien, idänvalkopyökin puuaines on tiivistä ja hyvin kovaa. Koska puu jää yleensä pieneksi ja pensasmaiseksi, se ei ole kaupallisesti merkittävä puulaji. Puuaineksesta on tehty ennen työkalujen kahvoja ja varsia. Puuta käytetään polttopuuksi ja puuhiilen tekemiseen. Idänvalkopyökkejä kasvatetaan myös bonsaipuiksi.[3]