Idäntähtimö
Idäntähtimö (Stellaria hebecalyx) on valkokukkainen, Euraasiassa tavattava kohokkikasvilaji.
Idäntähtimö | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Caryophyllales |
Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
Suku: | Sädetähtimöt Stellaria |
Laji: | hebecalyx |
Kaksiosainen nimi | |
Stellaria hebecalyx |
|
Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
Monivuotinen idäntähtimö kasvaa 15–40 senttimetriä pitkäksi. Varsi on koheneva, kalju ja sileä. Harmahtavanvihreät lehdet ovat tasasoukkia tai soikean suikeita ja ruodittomia. Lisäksi ne ovat usein hieman käyriä ja tyven laidoilta ripsisiä. Kukinto on kaksihaarainen, vähäkukkainen ja harsu viuhko. Toisinaan se on muuntunut yksikukkaiseksi. Kukinnon tukilehdet ovat kalvomaisia ja tavallisesti karvalaitaisia. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verholehtien laidat sekä ulkopinta ovat ainakin kärkiosasta tiheäkarvaisia. Valkoiset, kaksijakoiset terälehdet ovat 4–8 mm pitkät eli noin verholehtien pituisia. Heteiden ponnet ovat 0,5–0,7 mm pitkiä, emiö on kolmilehtinen. Suomessa idäntähtimö kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on kuusiliuskaisesti aukeava kota. Siemenet ovat kooltaan 1,1–1,2 mm.[1]
Idäntähtimö muistuttaa suuresti lähilaji heinätähtimöä (S. graminea).[2]
Levinneisyys
Idäntähtimö on alun perin kotoisin Pohjois-Venäjältä ja Siperiasta.[2] Suomessa lajia on tavattu aivan Venäjän rajan pinnassa Inarissa, Suomussalmella ja Kuhmossa.[3]
Elinympäristö
Suomessa idäntähtimö on hyvin harvinainen tienvarsiniityillä tavattava sotatulokas toisen maailmansodan ajalta.[2]
Lähteet
- Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
Viitteet
- Retkeilykasvio 1998, s. 106–107.
- Retkeilykasvio 1998, s. 107.
- Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Idäntähtimön levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 28.3.2012.