Idänkenttämyyrä

Idänkenttämyyrä (Microtus levis,[1][3] aiempia nimiä Microtus rossiaemeridionalis ja Microtus epiroticus) on tuore laji Suomen eläimistössä; Helsingin seudulla sitä on tavattu toisen maailmansodan jälkeen. Se ei eroa kenttämyyrästä muuten kuin kromosomistoltaan.

Idänkenttämyyrä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Suomessa:

Elinvoimainen [2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha
Yläheimo: Muroidea
Heimo: Cricetidae
Alaheimo: Myyrät Arvicolinae
Suku: Peltomyyrät Microtus
Laji: levis
Kaksiosainen nimi

Microtus levis
Miller, 1908[1]
Synonyymit
  • Microtus epiroticus Ondrias, 1966
  • Microtus rossiaemeridionalis Ognev, 1924
  • Microtus subarvalis Meyer, Orlov & Skholl, 1972 [1]
  • Microtus (Microtus) levis[3]
Katso myös

  Idänkenttämyyrä Wikispeciesissä
  Idänkenttämyyrä Commonsissa

Levinneisyys

Idänkenttämyyriä tavataan Baltiassa, Venäjällä, Etelä- ja mahdollisesti myös Kaakkois-Suomessa. Idänkenttämyyrä on levinnyt vahingossa laivojen mukana myös Huippuvuorille, jossa sitä tavataan lähinnä hylätyn venäläisen Grumant-kaivoskaupungin lähistöltä[4].

Tuntomerkit

Idänkenttämyyrän vartalo on 9–12 cm pitkä, häntä noin nelisenttinen. Painoa sillä on 20–50 grammaa. Karvapeite on tasaisen ruskea. Peltomyyrän voi erottaa kenttämyyristä korvien perusteella.

Ravinto

Idänkenttämyyrä on kasvinsyöjä. Lisääntymiskauden aikana se syö kaksisirkkaisia kasveja, syksyllä heiniä, talvella puiden kuoria.

Lisääntyminen

Kesän aikana syntyy 6–7 poikuetta, joissa yhteensä 35–40 jälkeläistä. Kantoaika vain 20 vuorokautta.

Lähteet
  1. Zagorodnyuk, I., Henttonen, H., Amori, G., Hutterer, R., Kryštufek, B., Yigit, N., Mitsain, G. & Palomo, L.J.: Microtus levis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  2. Thomas Lilley: Idänkenttämyyrä – Microtus levis Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Microtus (Microtus) levis Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 29.6.2011. (englanniksi)
  4. Frafjord, K. 2002: Predation on an introduced vole Microtus rossiaemeridionalis by arctic fox Alopex lagopus on Svalbard. - Wild. Biol. 8: 41-47.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.