Idänkenttämyyrä
Idänkenttämyyrä (Microtus levis,[1][3] aiempia nimiä Microtus rossiaemeridionalis ja Microtus epiroticus) on tuore laji Suomen eläimistössä; Helsingin seudulla sitä on tavattu toisen maailmansodan jälkeen. Se ei eroa kenttämyyrästä muuten kuin kromosomistoltaan.
Idänkenttämyyrä | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
Alalahko: | Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha |
Yläheimo: | Muroidea |
Heimo: | Cricetidae |
Alaheimo: | Myyrät Arvicolinae |
Suku: | Peltomyyrät Microtus |
Laji: | levis |
Kaksiosainen nimi | |
Microtus levis |
|
Synonyymit | |
Katso myös | |
Levinneisyys
Idänkenttämyyriä tavataan Baltiassa, Venäjällä, Etelä- ja mahdollisesti myös Kaakkois-Suomessa. Idänkenttämyyrä on levinnyt vahingossa laivojen mukana myös Huippuvuorille, jossa sitä tavataan lähinnä hylätyn venäläisen Grumant-kaivoskaupungin lähistöltä[4].
Tuntomerkit
Idänkenttämyyrän vartalo on 9–12 cm pitkä, häntä noin nelisenttinen. Painoa sillä on 20–50 grammaa. Karvapeite on tasaisen ruskea. Peltomyyrän voi erottaa kenttämyyristä korvien perusteella.
Ravinto
Idänkenttämyyrä on kasvinsyöjä. Lisääntymiskauden aikana se syö kaksisirkkaisia kasveja, syksyllä heiniä, talvella puiden kuoria.
Lisääntyminen
Kesän aikana syntyy 6–7 poikuetta, joissa yhteensä 35–40 jälkeläistä. Kantoaika vain 20 vuorokautta.
Lähteet
- Zagorodnyuk, I., Henttonen, H., Amori, G., Hutterer, R., Kryštufek, B., Yigit, N., Mitsain, G. & Palomo, L.J.: Microtus levis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
- Thomas Lilley: Idänkenttämyyrä – Microtus levis Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Microtus (Microtus) levis Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 29.6.2011. (englanniksi)
- Frafjord, K. 2002: Predation on an introduced vole Microtus rossiaemeridionalis by arctic fox Alopex lagopus on Svalbard. - Wild. Biol. 8: 41-47.