Idän apostolinen kirkko

Idän apostolinen kirkko[1] eli Itäsyyrialainen kirkko[2][3] eli Idän assyrialainen kirkko (syyr. ܥܕܬܐ ܩܕܝܫܬܐ ܘܫܠܝܚܝܬܐ ܩܬܘܠܝܩܝ ܕܡܕܢܚܐ ܕܐܬܘܪ̈ܝܐ) on kristillinen kirkko, jonka paikallinen alkuperä on Seleukeia-Ktesifonin piispanistuimessa. Perimätiedon mukaan kirkon perusti apostoli Tuomas ja tällä hetkellä sitä johtaa patriarkka-katolikos Gewargis III. Nykyään Idän assyrialaisen kirkon jäsenet asuvat diasporassa ja kirkon hallinto elää maapaossa Chicagossa Yhdysvalloissa.

Idän apostolinen kirkko
Teologia kaksiluonto-oppi
Hallinto episkopaalisuus
Johtaja patriarkka-katolikos Gewargis III
Toiminta-alue Lähi-itä, Intia
Perustaja apostoli Tuomas
Jäseniä 323 300

Sitä kutsutaan ajoittain myös nimellä Assyrian nestoriolainen kirkko, mistä syystä sitä virheellisesti pidetään osana nestoriolaista kirkkoa. Myös nimeä Assyrian ortodoksinen kirkko on käytetty, mistä syystä sitä virheellisesti pidetään osana orientaaliortodoksista kirkkoa. Termiä "ortodoksia" ei löydy kirkon vanhoista kirjoista. Termiä ortodoksia on käytetty syynä siihen, että kirkkoa luullaan osaksi ortodoksisuutta ja orientaaliortodoksista kirkkoa.

Termiä oikeaoppisuus ei ole syyrian kielessä. Syyriaksi termi ortodoksinen on suoraan käännetty englannista "trisa subHa". Intiassa kirkko tunnetaan nimellä Kaldean syyrialainen kirkko. Länsimaissa kirkko tunnetaan niemellä Nestoriolainen kirkko, vaikka kirkolla ei ole mitään yhteyttä nestoriolaisuuteen tai kaldealaisuuteen. Paavi Johannes Paavali II kutsui kirkkoa Marttyyrien kirkoksi, sillä hänen mukaansa kirkon historiassa on paljon marttyyreja.

Assyrialainen kirkko oli alkuperäinen kristitty kirkko silloisessa Parthiassa, nykyisen Iranin ja Irakin alueella.

Siihen aikaan Parthia sijaitsi myös maantieteellisesti Kiinan ja Intian alueella. Xi'anissa on löydetty Tang-dynastian aikaisia kiviin kiinaksi ja syyriaksi kirjoitettuja tekstejä 600- ja 700-luvuilta. Viime vuosituhannen puolivälissä kiinalaiset munkit matkustivat Pekingistä Roomaan ja Pariisiin pyytämän Roomaa tukemaan mongoleja taistelussa mamelukkeja vastaan. Kun portugalilaiset saapuivat Intiaan vuonna 1498 "Itä-Syyrian kirkon" piispat kääntyivät tuomaskristityiksi.

Suuria kristittyjä yhteisöjä on sijainnut Assyriassa, Babyloniassa ja Persiassa 100-luvun alussa.

Seleukeia-Ktesifonissa järjestettiin piispainkokous, jossa monet kilpailevat piispat alkoivat keskustella noin vuonna 325 juridisista ja uskonnollisista asioista. Vuonna 410 Seleukeia-Ktesifonin kokouksessa päätettiin, että kaikki Mesopotamian kristityt ryhmät kuuluivat Antiokian katolikokseen.

Välirikko roomalaiskatolisen ja ortodoksisen kirkon kanssa

Idän assyrialainen kirkko erosi roomalaiskatolisen ja ortodoksisen kirkon vaikutuspiiristä, koska sitä syytettiin nestoriolaisuudesta vuonna 431. Käsitys kirkon nestoriolaisuudesta on myöhemmin kuitenkin osoittautunut virheelliseksi.

Nestorioksen oppilaan Theodoroksen ja Konstantinopolin piispan välille tuli riitoja, koska Theodoros ei kutsunut Neitsyt Mariaa jumalansynnyttäjäksi, vaan Jeesuksen äidiksi.

Theodoroksen vastustaja Kyrillos Aleksandrialainen vaati Theodorosta jakamaan Jeesuksen kahteen eri persoonaan. Theodoros ei tähän suostunut. Myöhemmin Theodoros sanoutui irti monofysitismistä.

Kyrillos Aleksandrialainen yritti kovasti poistaa nestoriolaisuutta ja sen kannattajia, mutta syyriankielinen Theodoros sai paljon kannatusta ja Nestoriuksen muut seuraajat. Persian kuninkaat, jotka olivat riidoissa Rooman kanssa, päättivät tukea nestorialaisia

Persian kuninkaat tukivat nestorialaisia seuraavasti:

  • ottivat nestoriolaiset suojelukseen vuonna 462
  • likvidoivat Rooman tukeman katolikoksen ja pistivät tilalle nestoriolaisten piispan vuonna 484
  • antoivat luvan nestoriolaisen koulun perustamiselle Nisibisiin jonka Rooman keisarit siirsivät Edessaan sen nestoriolaisuudesta vuonna 489.

Uusi aika

1400-luvulla Idän assyrialainen kirkko hyväksyi, että patriarkan arvonimen voi antaa ainoastaan silloisen patriarkan Mar Shimun IV:n sukulaisille. Mar Shimun IV oli 86 Babylonian patriarkka. Tämä sai paljon vastustusta, ja vuonna 1552 kilpaileva patriarkka Mar Yohanan Soulaqa VIII valittiin kilpailevaksi patriarkaksi. Mar Yohanan Soulaqa VIII teki sopimuksen paavin kanssa, että hänen johtamansa Idän assyrialainen kirkko liittyisi roomalaiskatoliseen kirkkoon.

Nyt assyrialaisella kirkolla oli kaksi kilpailijaa. Perinnöllinen patriarkka Alkoshissa nykyisessä Irakissa) ja paavin tukema Diyarbakırissa (nykyisessä Turkissa).

Jako pysyi voimassa vuoteen 1662, jolloin Diyarbakırin patriarkka Mar Shimun XIII Denha riitautui Rooman kanssa ja liittyi taas Alkoshin patriarkan kanssa.

Patriarkan istuin siirrettiin Kara Kuşiin. Vatikaani kuitenkin nimitti uuden patriarkan Diyarbakıriin. Hän johti niitä assyrialaisia, jotka olivat paaville uskollisia. Tästä Idän assyrialainen kirkko tuli myöhemmin Kaldean katolinen kirkko.

Vuonna 1802 viimeinen perinnöllistä lakia noudattanut patriarkka kuoli Alkoshissa ja kirkko hyväksyi Kaldeanin patriarkkojen vallan. Kara Kuşin patriarkat pysyivät itsenäisenä.

1900-luku

Ensimmäinen maailmansota, assyrialaisten kansanmurha ja diaspora

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Lähi-idän poliittinen tilanne muuttui. Ensimmäisen maailmansodan aikana sekä turkkilaiset, arabit että kurdit vainosivat assyrialaisia. Kuuluisia ovat useat massamurhat, jotka tapahtuivat vuosina 1914–1920 Ottomaanien valtakunnan alueella, jossa kokonaiset heimot lahdattiin vastasyntyneistä vanhuksiin. Tätä massamurhaa kutsutaan assyrialaisten kansanmurhaksi.

Monet assyrialaiset joutuivat sodan jälkeen Irakin hašemiittisen monarkian alaisuuteen. Assyrialaiset olivat tukeneet Britanniaa ensimmäisen maailmansodan aikana, ja kostoksi tästä hašemiittien valtaistuin karkotti miljoonia assyrialaisia. Noin 1 600 000 assyrialaista asuu diasporassa. Irakissa asuu vielä 800 000 assyrialaista. Kaldealainen yhteisö oli vähemmistössä ja Palestiinassa jota nyt johti Britannia. He eivät vastustaneet brittien hallintoa. Mutta Irakissa kaldealaiset joutuivat enemmistöön, ja he ovat Irak suurin ei-islamilainen yhteisö. Myöhemmin monet kaldealaiset saivat aseman Baathpuolueessa. Heistä tunnetuin on Saddam Husseinin entinen ulkoministeri Tariq Aziz. Kaldealaiskristityt jäivät Irakiin. Heidän nykyinen patriarkkansa Emmanuel III Delly asuu nykyään edelleen Bagdadissa.

Assyrialaisten 104. patriarkka Mar Eshai Shimun XXIII päätti perustaa assyrialaisille kotimaan nykyisen Irakin alueelle, mutta joutui pakenemaan ja lähtemään Kyprokselle vuonna 1933. Tuhansia assyrialaisia karkotettiin Irakista. Mar Eshai Shimun XXIII muutti myöhemmin Yhdysvaltoihin, jossa hän perusti assyrialaisten kirkon päämajan Chicagoon ja myöhemmin San Franciscoon. Idän assyrialaisen kirkon päämaja sijaitsee nykyään Chicagossa. Noin miljoona assyrialaista jäi Irakiin. Nykyään heitä on 800 000. Saddam Husseinin aikana heistä suurin osa karkotettiin.

Monet assyrialaiset asuvat diasporassa. Assyrialaisten kotimaa on nykyisen Irakin (800 000), Syyrian (500 000), Iranin (10 000) ja Turkin (5 000) alueella. Irakissa assyrialaiset asuvat maan pohjoisosassa, Iranissa maan luoteisosassa, Syyriassa maan koillisosassa ja Turkissa maan itäosassa.

Assyrialaiset asuvat diasporassa Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Australiassa. Ulkomailla asuu noin 282 000 assyrialaista. Suurin assyrialaisten diaspora asuu Saksassa, jossa heitä on 90 000. Seuraavaksi tulee Yhdysvallat (83 000) ja Ruotsi (80 000). Suurin Lähi-idän maa, jossa asuu assyrialaisia, on Jordania (77 000).

Idän assyrialainen kirkko nykyään

Idän assyrialaisen kirkon hallinto ja suurin osa kirkon papeista, piispoista, arkkipiispoista ja metropoliitoista asuu maanpaossa. Myös kirkon pääpatriarkka asuu maanpaossa.

Vuonna 1965 perinnöllinen kysymys patriarkan valitsemiseen aiheutti taas eron Idän assyrialaisessa kirkossa. Bagdadin metropoliitta Mar Thoma Darmo julistautui Idän assyrialaisen kirkon patriarkaksi.

Idän assyrialaisen kirkon silloinen patriarkka Mar Eshai Shimun XXIII sanoi eroavansa vuonna 1973, mutta häntä pyydettiin jäämään virkaan. Mar Thoma Darmo kuoli kuitenkin vuonna 1968.

Mar Eshai Shimun XXIII meni naimisiin elokuussa vuonna 1973, mutta avioituminen on Idän assyrialaisen kirkon patriarkalle kielletty. Kirkon synodin oli pakko syrjäyttää hänet. Hän palasi kuitenkin virkaan, mutta hänet murhattiin 6. marraskuuta 1975 kotonaan San Josessa Kaliforniassa. Idän assyrialaisen kirkon piispat kokoontuivat seuraavana vuonna Lontoossa konklaaviin valitsemaan uutta katolikos-patriarkkaa. 41-vuotiaasta pappi Rev Khananyanista tuli Idän assyrialaisen kirkon patriarkka. Hän otti nimekseen Mar Dinkha IV ja on Assyrian ensimmäisen patriarkan 120. seuraaja. Assyrian ensimmäinen patriarkka oli Tuomas. Mar Dinkha IV on Idän assyrialaisen kirkon virallinen patriarkka.

Kuitenkin valittiin myös kilpaileva patriarkka. Mar Thoma Darmon seuraajaksi valittiin Mar Addai. Hänen pieni kannattajavähemmistönsä perusti toisen seurakunnan Bagdadiin. Se nimi on Muinaisen idän kirkko. Sillä on kuitenkin hyvin pieni kannatus.

Vuonna 1994 Mar Dinkha VI tapasi historiallisessa kokouksessa paavi Johannes Paavali II:n Vatikaanissa. Paavi ja Mar Dinkha allekirjoittivat yhteistyösopimuksen assyrialaisen ja roomalaiskatolisen kirkon välillä.

Vuonna 1996 hän solmi Kaldean kirkon Bagdadin patriarkan Rafael I Bidawidin kanssa yhteistyösopimuksen. Vuonna 1997 hän aloitti neuvottelut Antiokian syyrialais-ortodoksisen kirkon kanssa, että he julistaisivat anateeman pätemättömäksi eli purkaisivat kirkkojensa väliset oppituomiot.

Mar Dinkha IV asuu maanpaossa Chicagossa, Yhdysvalloissa. Myös Idän assyrialaisen kirkon päämaja ja neljä pääkirkkoa sijaitsevat Chicagossa.

Syyskuussa 2006 Mar Dinkha IV p vieraili Pohjois-Irakissa ja tapasi siellä Irakin Kurdistanin kuvernöörin. Hän puhui kuvernöörin kanssa, että he voisivat avata sinne kristityn kirkon.

Sunnuntaina 15. heinäkuuta 2007 Mar Dinkha juhli papiksi vihkimisensä 50-vuotisjuhlaa.

Katso myös

Lähteet
  1. Ortodoksiset kirkot Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 30.12.2008. Viitattu 3.12.2009.
  2. Lähi-Idän kirkot tänään. 18.3.2005. Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys. Arkistoitu 1.11.2007. Viitattu 4.12.2009.
  3. Koukku, Leo: Kristinuskon historia. Netmission. Arkistoitu 18.11.2009. Viitattu 4.12.2009.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.