Ibrahim Petrovitš Gannibal

Abram (Ibrahim) Petrovitš Gannibal tai Ganibal tai Hannibal (1696–1781) oli afrikkalainen orja[1], joka tuotiin Konstantinopolin kautta Venäjän tsaari Pietari Suuren hoviin. Hänestä tuli sotilasasiantuntija ja Tallinnan kuvernööri. Gannibal tunnetaan parhaiten venäläisen kirjailijan Aleksandr Puškinin isoisoisänä.[2]

Ibrahim Gannibalin rintakuva.

Abram P. Gannibalin tausta on hyvin epäselvä. Tuolta ajalta säilyneet kirjoitukset kertovat, että Gannibal syntyi vuonna 1696 Etiopiassa, nykyisen Eritrean alueella. Uudempien tutkimusten mukaan Gannibal olisi syntynyt nykyisen Tšadin alueella. Lankonsa mukaan, joka kirjoitti hänen ensimmäisen elämäkertansa, hän on saattanut olla paikallisen hallitsijan poika.[3]

Abram kirjoitti kirjeessä Pietari Suuren tyttärelle keisarinna Elisabetille olevansa kotoisin Lagon-nimisestä kaupungista. Venäläiset elämäkertakirjailijat ovat päätelleet Lagonin olevan Etiopiassa, jossa oli ortodoksikristittyjä yhteisöjä.

Tutkiessaan Jevgeni Oneginia Vladimir Nabokov esitti etiopialaisteoriasta vahvoja epäilyjä. Vuonna 1995 Dieudonné Gnammankou esitti, että Lagon oli kaupunki Tšadjärven eteläosassa, nykyisessä Pohjois-Kamerunissa. Kummallekaan teorialle ei kuitenkaan ole esitetty ratkaisevia todisteita.

Seitsemänvuotias Gannibal kaapattiin tai lähetettiin[2] lahjaksi noin vuonna 1703 paašipojaksi Turkin sulttaanin hoviin Konstantinopoliin. Noihin aikoihin Turkkia hallitsivat sulttaanit Mustafa II (vallassa 1695-1703) tai Ahmed III (vallassa 1703-1730).

Vuonna 1704 Venäjän Turkin suurlähettiläs Savva Raguzinskyi osti Gannibalin sulttaanilta[2] ja vei hänet lahjana Venäjälle. Gannibal adoptoitiin Pietari Suuren hoviin. Tuohon aikaan monissa Euroopan hoveissa oli muotia pitää mustia adoptiolapsia. Vuonna 1705 hänet kastettiin Vilnassa ja Pietari Suuresta tuli Gannibalin kummisetä.[2]

Pietari Suuri ja hänen paašipoikansa Abraham Hannibal. Gustav von Mardefeld, vesivärimaalaus n. 1707-1720. Victoria and Albert Museum, Lontoo.

Vuonna 1708 ruotsalaisista Lesnyassa saadun voiton kunniaksi maalatussa Pietari Suuren muotokuvassa tummaihoinen Preobrazhenskyn kaartin univormuun pukeutunut poika on 12-vuotias Gannibal.[1]

Vuonna 1717 Gannibal vietiin Pietari Suuren mukana Pariisiin, missä hän opiskeli taidetta, tiedettä ja sotataitoa. Täällä hän sai uuden sukunimensä, Hannibal.[2] Gannibal taisteli Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n joukoissa Ludvig XV:n setää, Espanjan kuningas Filip V:tä vastaan. Pariisissa Gannibal tapasi Denis Diderot’n, paroni de Montesquieun ja Voltairen.

Gannibalin koulutus päättyi Pariisissa vuonna 1722, ja hän palasi takaisin Venäjälle. Pietari Suuren kuoltua Gannibal ajettiin maanpakoon Siperiaan vuonna 1727. Hänet paranoitiin vuonna 1730, syynä Gannibalin loistava sotataito. Hän kirjoitti kaksiosaisen tekniikkakirjan geometriasta ja linnoitustaidosta ja hänet nimitettiin tykistön ja linnoittamisen päälliköksi tittelillä Général en Chef (kolmanneksi korkein sotilasarvo) Venäjän armeijaan. Kun Pietari Suuren tyttärestä Elisabetista tuli Venäjän hallitsija vuonna 1741, Gannibalista tuli vakituinen hovin jäsen. Gannibalista tuli kenraalikuvernööri ja hän sai viran Tallinnan kuvernöörinä.

Hänen viimeinen virkavelvollisuutensa oli vuonna 1762 kun hän toimi hovipyroteknikkona Pietari III:n Preussin kanssa tehdyn rauhan kunniaksi esitetyssä ilotulitusnäytöksessä. Tämän jälkeen hän sai keisarilta erokirjeen, vetäytyi maalle loppuelämäkseen yrittäen kirjoittaa muistelmiaan ja peläten salaisen poliisin kolkutusta ovelleen.[1]

Gannibal oli kaksi kertaa naimisissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli kreikkalainen. Heillä oli yksi tytär. Myöhemmin Gannibal erosi ja meni naimisiin Christina-Regina Scherbergin kanssa. Gannibalille ja hänen vaimolleen syntyi monta lasta, muun muassa Osip. Osipin tytär Nadežda oli kirjailija Aleksandr Puškinin äiti, jota kutsuttiin lempinimellä la belle Creole (kaunis kreolitar).[2][4]