Ibanez

Hoshino Gakki -yhtiö perustettiin vuonna 1900 musiikki-instrumentteja myyväksi osastoksi Hoshino Shoten kirjakauppayhtiöön. Aluksi yhtiö toi Japaniin ulkomaisia soittimia, tunnetuimpana Valenciassa, Espanjassa toimineen Salvador Ibáñez é hijos -yhtiön kitaroita. Vuonna 1935 Hoshino Gakki alkoi valmistaa omia kielisoittimia, pääasiassa Japanin markkinoille. Yhtiö oli pienen piirin suosiossa läntisessä maailmassa 1960-luvun puoliväliin asti.

Salvador Ibáñezin kitarat olivat Japanissa suosittuja hyvän äänensä ja korkean laatunsa vuoksi, mutta tehdas tuhoutui täysin Espanjan sisällissodassa, ja kitaroiden saanti tyrehtyi. Nykypäivänä alkuperäiset Salvador Ibáñez é Hijosin soittimet ovat hyvin arvokkaita ja haluttuja - huutokaupassa on maksettu Eric Claptonin omistamasta Salvador Ibáñez é Hijosin kitarasta 42 000 USD.

Koska Ibáñezit olivat Japanissa hyvin haluttuja, mutta niiden tuotanto oli tyrehtynyt, Hoshino Gakki hankki Espanjan sisällissodan jälkeen Salvador Ibáñez é hijos:in tavaramerkin oikeudet ja alkoi tuottaa itse Japanin markkinoille kitaroita aluksi tuotemerkillä "Ibanez Salvador" ja edelleen "Ibanez". Vuonna 1965 yhdysvaltalainen Elger Guitars -yhtiön toimitusjohtaja Harry Rosenbloom lopetti kitaroiden valmistuksen ja päätti alkaa valmistaa Etelä-Amerikassa Hoshino Gakki -yhtiön instrumentteja. Samoihin aikoihin fraasi "made in Japan" sai negatiivista huomiota maailmalla huonoon laatuun viitaten, joten Hoshino Gakki ja Rosenbloom halusivat antaa instrumenteilleen nimen, joka ei kuulostaisi japanilaiselta. Instrumentteja päätettiin markkinoida Ibanez-merkillä. Vuonna 1971 Hoshino osti Elger Guitars -yhtiön ja antoi Ibanezille uuden nimen "Ibanez U.S.A". Yhtiön päämaja, jossa sen tuotanto ja laadunvalvonta oli, siirrettiin Bensalemiin, Pennsylvaniaan.

Ibanez oli tähän saakka valmistanut vain akustisia kitaroita. Ibanez alkoi tehdä 1970-luvun alussa sähkökitaroita ja bassoja, jotka olivat melkein suoria kopioita suosituista Gibson-, Fender- ja Rickenbacker-kitaroista. Instrumenttien valmistukseen käytettiin jonkin verran halvempia materiaaleja ja tehokkaampaa sarjatuotantoa. Kitaroita kyettiin myymään huomattavasti huokeampaan hintaan kuin alkuperäisiä malleja. Matala hinta ja siitä huolimatta suhteellisen korkea laatu tekivät näistä kitaroista suosittuja. Moni kitaristi oli todennut 70-luvun kitaroiden olevan todella huonoa laatua. Tämä edesauttoi sitä, että Ibanezeistä tuli suosittuja. Ibanez-kitaroista alkoi tulla entistäkin paremman laatuisia ja niistä vuorostaan alettiin tehdä kopioita.

Vuonna 1977 Norlin Corporation, Gibsonin emoyhtiö, haastoi Ibanezin oikeuteen kitaroiden kopioimisesta. Gibson oli rekisteröinyt Gibson Les Paulissa ja Gibson SG:ssä käytetyn lavan mallin tavaramerkikseen. Oikeudenkäynnin seurauksena Ibanezin Gibsonia muistuttaneen lapamallin valmistaminen lopetettiin, ja tämän jälkeen Ibanez päätti ruveta valmistamaan kitaroitaan omalla mallillaan. Tuon ajan Ibanezit, niin sanotut "lawsuit" (oikeudenkäynti) -mallit, ovat hyvin haluttuja.

Kun Ibanez lopetti klassisten kitaramerkkien kopioimisen, uusiin malleihin tuli uusia elementtejä kuten radikaalimpia rungon muotoja, matalampia kauloja ja matalampia runkoja, jotka mahdollistivat nopeamman soittamisen, korkeamman ulostulon ja värikkäämmän ulkoasun. Tämä johti suosioon metallimuusikoiden keskuudessa. Yhtiö alkoi tehdä yhteistyötä hyvin tunnettujen kitaristien, kuten Joe Satrianin, Steve Vain ja George Bensonin kanssa ja alkoi valmistaa myös näiden suunnittelemia kitaroita. Ibanez on tänään yksi suurista kitaramerkeistä Fenderin, ESP:n, Jacksonin ja Gibsonin ohella.

Ibanez valmistaa yhä myös akustisia kitaroita, sekä nailon- että teräskielisinä. Ibanezin akustisissa kitaroissa käytetään alkuperäistä Salvador Ibáñez é hijos:in logoa erotuksena modernimmasta sähkökitaroissa käytössä olevasta Ibanez-logosta.

• 
  Sharlee D'Angelo soittamassa Ibanez Iceman sähköbassoa.
• 
  Ibanez RG331M BOR -superstrat-sähkökitara.
• 
  Ibanez Tube King -putkisärö