Ibadilaisuus

Ibadiitit eivät ole sunneja eivätkä šiioja vaan muodostavat oman ryhmänsä islamin sisällä. Erot uskonnossa ovat kuitenkin pieniä. Ibadiitit nojautuvat Koraaniin ja haditheihin, mutta heidän hadith- kokoelmansa ovat suppeampia kuin sunneilla. He jakavat 800-luvun mutazaliittien käsityksen siitä, että Koraani on luotu, kun taas muut muslimit pitävät sitä luomattomana.[1] Ibadiittien johtaja on imaami, jonka uskonoppineet valitsevat. Ibadiitit eivät tunnusta oppia yhdestä ainoasta kalifaatista vaan pitävät kiinni oikeudesta valita oma johtajansa. Tämä itsenäisyyden korostus lienee tärkein erottava tekijä. Nykyään ibadiitit ovat opillisesti lähellä sunnalaisuutta.[4] Ibadiitit muodostavat islamin sisällä oman šariakoulukuntansa.

Islamilaisen perimätiedon mukaan ibadiitit erkanivat 600-luvulla kharijiiteista, jotka vuorostaan olivat kalifi Alin kannattajista vuonna 657 irtautunut kapinallinen ryhmä.[5][6] Nimensä ibadiitit olisivat saaneet johtajastaan Abdallah ibn Ibadista. Kerrotaan, että joillekin muslimeille oli liikaa Alin sovinnollisuus Muawijaa kohtaan, minkä takia he lähtivät omille teilleen.[7][8]

Kharijiittien keskus oli aluksi Irakin Basrassa, mistä liike levisi Pohjois-Afrikkaan. Vuonna 739 sinne syntyi kapinaliike, jota Damaskoksen kalifit eivätkä heidän jälkeensä abbasidit saaneet enää kukistettua..[9] Toinen ibadiittien valtakeskus syntyi Omaniin.

Länsimaisessa historiankirjoituksessa on torjuttu ajatus, että ibadiitit olisivat saaneet nimensä johtajastaan Abdallah ibn Ibadista.[10] Varhaisimmat ibadiitteina pidetyt kirjoittajat eivät nimittäin mainitse hänen nimeään.[11] Volker Popp on todennut, että sana ibād on arabian sanan abd (palvelija, orja) monikkomuoto, joka oli arabian murteista tunnettu vain Mesopotamiassa. Mesopotamian al-Hirassa vaikutti arabialainen kristitty ryhmä, joka käytti itsestään tätä nimeä.[12] Nimitys viittasi Vanhaan Testamenttiin, jossa Abraham, Iisak ja Jaakob olivat "Jumalan palvelijoita". [13] Al-Hira oli lakhmideiksi kutsuttujen kristittyjen (nestoriolaisten) arabien pääkaupunki.[14]

Ibādit tulivat eri arabiheimoista, mutta heitä liitti yhteen kääntyminen kristinuskoon muuten pakanallisessa ympäristössä sekä sitä seurannut heimorajojen murtaminen. Popp pitää mahdollisena, että Muhammediin liitetty "Hiran" luola voisi olla tarinallinen muistuma tästä liikkeestä samoin kuin ajatus heimorajoista rikkovasta ummasta Medinassa. Luolakertomusta ei esiinny vielä Ibn Hishamin kirjoittamassa elämäkerrassa, mutta se vakiintuu myöhemmin.

Ibadiitit ovat voineet kehittyä tästä mesopotamialaisesta kristillisestä ja gnostisesta liikkeestä, sillä historia tuntee ibadiitit myös kristillisenä lahkona.[15]

• Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)