Ian Stevenson

Ian Pretyman Stevenson (31. lokakuuta 1918 – 8. helmikuuta 2007) oli kanadalainen biokemisti, psykiatri ja parapsykologi. Hän työskenteli Virginian lääketieteellisessä korkeakoulussa viidenkymmenen vuoden ajan ja psykiatrian osaston johtajana 1957–1967, Carlsonin psykiatrian professorina vuosina 1967–2001 ja psykiatrian professorina vuodesta 2002 lähtien kuolemaansa asti.

Hän loi tutkijana laajan uran, jonka aikana hän syventyi muun muassa psykosomatiikkaan, kuolemanrajakokemuksiin ja jälleensyntymään. Hän haastatteli ja keräsi tarinoita pienistä lapsista, joiden väitettiin muistavan edellisiä elämiään. Hän matkusti laajasti neljänkymmenen vuoden ajan ja tutki yli kolmentuhannen lapsen tapausta ympäri maailmaa,[1] Hänen kantanaan oli, että eräitä fobioita, epätavallisia kykyjä tai sairauksia ei voitu täysin selittää perinnöllisyyden tai ympäristön selitysmalleilla. Hän uskoi, että reinkarnaatio antoi kolmannen selityksen.[2][3] Stevenson piti myös lasten kertomuksia edellisissä elämissään saamistaan haavoista, jotka muistuttavat heillä nyt olevia syntymämerkkejä, osoituksena jälleensyntymän puolesta. Hän dokumentoi yli kaksi sataa syntymämerkkiä ja syntymävikaa, jotka korreloivat lasten kertomusten kanssa[1]

Stevensonin näkemykseen jälleensyntymästä vaikutti ehkä hänen äitinsä teosofitausta. Stevenson ei myöskään uskonut, että hänen aikaisemmin suorittamiensa LSD-tutkimuksensa yhteydessä saamansa kokemukset olisivat pelkästään aivojen tuottamia.[4] Hän tulkitsi hypoteesinsa olevan edistysaskel verrattuna freudilaiseen käsitykseen ihmisen persoonan muotoutumisesta lapsuuden aikana.[5]

Stevenson valmistui St Andrewsin yliopistosta Skotlannissa ja McGill-yliopistosta Montrealissa. Hän työskenteli pitkään Virginian yliopistossa, minkä mahdollisti se, että kopiokoneen keksijä Chester Carlson oli testamentillaan jättänyt miljoona dollaria Virginian yliopistolle sillä ehdolla, että rahat käytetään Stevensonin tutkimuksiin.[2] Kriittisten näkemysten mukaan tulosten luotettavuutta heikentää se, että valtaosa tapauksista dokumentoitiin sellaisten kulttuurien parista, joissa jälleensyntymä hyväksytään, että Stevenson teki lapsille johdattelevia kysymyksiä, ja se, että hän joutui luottamaan tulkkeihin. Stevensonin selitys oli, että kyseisissä kulttuureissa näitä tarinoita arvostetaan ja kuunnellaan.[4] Yleisesti Stevensonin päätelmien on katsottu olevan perusteettomia ja pohjaavan haluun osoittaa oma vakaumus oikeaksi.[5][3]

Stevenson kuoli 88-vuotiaana keuhkokuumeeseen.[6] Professori Jim B. Tucker jatkaa hänen työtään Virginia Schoolin lääketieteellisessä yliopistossa.[5]