I Can See Your House from Here

Camelin edellinen studioalbumi Breathless oli ilmestynyt vuonna 1978. Se erosi tyylillisesti hieman yhtyeen aiemmista albumeista, sillä se yhdisteli progressiivista rockia, jazzia ja poppia. Uuden tyylin vuoksi yhtyeen fanit suhtautuivat albumiin ristiriitaisesti. Camelin sisäisten erimielisyyksien vuoksi alkuperäinen kosketinsoittaja Peter Bardens jätti yhtyeen juuri ennen albumia markkinoivaa kiertuetta.[2]

Kitaristi-laulaja Andrew Latimer ja rumpali Andy Ward päättivät laajentaa kokoonpanoa. Bardensin tilalle kiertueelle tuli kaksi kosketinsoittajaa, Dave Sinclair ja hänen vanha yhtyekaverinsa Jan Schelhaas.[2] Molemmat olivat soittaneet aiemmin Caravan-yhtyeessä,[3] ja Sinclair oli ollut mukana kahdessa Breathless-albumin kappaleessa. Breathless-albumin kiertue kesti kolme kuukautta, ja paineet vaativat lopulta veronsa. Kiertueen päätteeksi Dave Sinclair lähti, ja lisäksi yhtyeestä erotettiin hänen serkkunsa, vuodesta 1977 lähtien Camelissa soittanut basisti Richard Sinclair.[2]

Latimer ja Ward kuulivat Happy the Man -yhtyeen musiikkia, minkä jälkeen he välittömästi halusivat sen kosketinsoittajan, Kit Watkinsin, liittyvän Cameliin. Uudeksi basistiksi tuli aiemmin Steve Hillage Bandissa mukana ollut Colin Bass[4], jonka maanläheisen soittotyylin koettiin sulautuvan hyvin yhteen rumpali Andy Wardin soiton kanssa. Jan Schelhaas sai jatkaa yhtyeessä sekä soittotaitonsa että rennon luonteensa ansiosta.[2]

Uuden albumin harjoitukset alkoivat vuoden 1979 alussa Wood Farmilla Yorkissa.[2] Itse albumi äänitettiin ja miksattiin Buckinghamshiren Little Chalfontissa sijaitsevilla Farmyard-studioilla, ja orkesteriosuudet päällekkäisäänitettiin A.I.R. London -studiossa. Tuottajana toimi Rubert Hine, joka oli meritoitunut kaupallisemman musiikin parissa ja tehnyt myös omia levytyksiä. Hänen tuottamiaan albumeja olivat olleet muun muassa Yvonne Ellimanin Food of Love (1973) ja Dave Greensladen Cactus Choir (1976).[3]

Andrew Latimer oli tyytyväinen valmiseen levyyn, ja hän on kehunut Hinen työskentelyä.[3] Hän hehkutti levyn ilmestymisen aikoihin yhtyeen olevan hänen mielestään musiikillisesti parempi kuin koskaan ja siltä löytyvän kyykyä sekä monimutkaiseen että suoraviivaisempaan soittoon. Latimerille oli ilo soittaa uuden, tiukan rytmiryhmän kanssa, ja albumin tekeminen oli hänelle hauskaa sen sijaan, että se olisi vaatinut ponnisteluja.[4]

»Rupertin kanssa oli hyvin hauskaa työskennellä. Nautin tuon levyn tekemisestä. Teimme sen aika nopeasti, eikä se ollut pitkällinen tuotanto.»
(Andrew Latimer, Camelin kitaristi-laulaja[3])

Levyn nimen oli tarkoitus olla alun perin Endangered Species, mutta se vaihdettiin viime hetkellä, ja albumi julkaistiin nimellä I Can See Your House from Here.[2] Latimerin mukaan nimestä järjestettiin yhtyeen sisäinen äänestys, jossa hän oli ainoa, joka olisi halunnut pysyä alkuperäisessä nimessä.[5] Lopullinen nimi oli peräisin vitsistä, jossa ristiinnaulittu mies ilmoittaa tilannetta seuraavalle katsojalle näkevänsä tämän talon. Samaa teemaa noudatti Gered Mankowitzin ottama kansikuva, jossa on kuvattuna ristillä roikkuva astronautti.[4] Monet loukkaantuivat kannesta, minkä vuoksi levykaupat kieltäytyivät ripustamasta albumin mainosjulisteita tiloihinsa eivätkä musiikkilehdetkään mainostaneet sitä.[5]

I Can See Your House from Here jatkoi Breathless-albumin suuntausta olemalla harkitun kokonaisuuden sijaan pikemminkin kokoelma yksittäisiä lauluja. Musiikillisesti I Can See Your House from Here on kuitenkin edeltäjäänsä yhtenäisempi.[3] Tuottaja Rupert Hinen työn myötä yhtyeen sointi otti askeleen kohti 1980-lukua.[5] Mukana on popmusiikkia, klassista orkesteria ja instrumentaaleja. Andrew Latimer kommentoi tuoreeltaan albumin kuulostavan mahdollisesti aiempaa kaupallisemmalta.[3]

Albumilla korostui Camelin jäsenten yhteistyö. Latimerin ja Schelhaasin kirjoittamana syntyivät sävellykset ”Hymn to Her”, ”Neon Magic” sekä Latimerin ja Watkinsin työstämänä ”Remote Romance”. Koko yhtye Watkinsia lukuun ottamatta kirjoitti yhdessä kappaleen ”Your Love Is Stranger Than Mine”. Kappaleessa vierailee saksofonisti Mel Collins. Latimer puolestaan sävelsi yksin kappaleet ”Wait”, ”Who We Are” ja ”Survival”.[4] Kit Watkinsin kirjoittama ”Eye of the Storm” ilmestyi myös hänen vielä myöhemminkin edustamansa Happy the Man -yhtyeen vuoden 1983 albumilla Better Late. Kappaleen ”Neon Magic” lopussa kuuluu urkujen soittamana pieni pätkä kappaleesta ”Rhayader”, joka ilmestyi vuonna 1975 yhtyeen albumilla The Snow Goose (1975).[5]

Albumin suosituin kappale on päätösraita ”Ice”,[4] jossa Genesis-yhtyeen rumpali Phil Collins soittaa lyömäsoittimia.[3] Kappale on progressiivinen ja kestää yli kymmenen minuuttia. ”Ice” on jopa äänestetty yhtyeen parhaaksi kappaleeksi. Kappale äänitettiin studiossa livenä, ja kitaristi Latimer olisi halunnut nauhoittaa sen uusiksi kitarasoolon alussa syntyneen hieman alavireisen nuotin vuoksi. Muut studiossa olleet tuottaja Rupert Hinea ja Phil Collinsia myöten kuitenkin kehottivat häntä jättämään soolon sellaisekseen.[5]

Camel käytti kahdessa kappaleessa yhtyeen ulkopuolisia sanoittajia. Kappaleen ”Wait” sanoitti John McBurnie ja kappaleen ”Neon Magic” Viv McAuliffe.[6]

Decca Records oli painostanut yhtyettä hittisinglen tekoon jo vuoden 1977 Rain Dances -levyn aikoihin.[2] Mediakiinnostuksen lisäämiseksi uudelta albumilta päätettiin julkaista kaksi singleä.[3] Niistä ensimmäinen oli albumin tavoin lokakuussa 1979 julkaistu ”Remote Romance”.[4] Sen B-puolina olivat singleversiot Breathless-albumilla (1978) julkaistusta kappaleesta ”Rainbow’s End” ja Rain Dances -albumilla (1977) ilmestyneestä kappaleesta ”Tell Me”. Camelin muidenkin singlejen tapaan se ei saavuttanut listasijoituksia, mutta sitä soitettiin radiossa.[3]

Toisena singlenä julkaistiin 29. helmikuuta 1980 ”Your Love Is Stranger Than Mine” B-puolenaan ”Neon Magic”. Sen oli alkujaan tarkoitus olla albumin ensimmäinen singlejulkaisu.[3]

Albumin julkaisun aikoihin Camel oli aloittanut laajamittaisen Britannian-kiertueen, joka siirtyi Manner-Euroopan puolelle ja jatkui marraskuun 1979 loppuun asti. Tammikuussa 1980 yhtye esiintyi Japanissa loppuunmyydyille katsomoille.[4]

Menestyksen ja uuden kokoonpanon myötä Camelin sisäinen tilanne näytti vaikutti jälleen rauhoittuneen. Yhtye kuitenkin työskenteli lähes tauotta koko vuoden 1979 ajan, ja ainoat lyhyet tauot olivat olleet albumin äänittämisen ja kiertämisen välissä. Kiireinen aikataulu alkoi lopulta luoda konflikteja ja väärinkäsityksiä jäsenien välille. Kit Watkins erosi yhtyeestä hetkellisesti ennen seuraavan Nude-albumin (1981) äänityksiä ja lähti lopullisesti kiertueen jälkeen.[2]

A-puoli

1. Wait – 5.01 (säv. Andrew Latimer, san. John McBurnie)
2. Your Love Is Stranger Than Mine – 3.22 (säv. & san. Latimer, Jan Schelhaas, Andy Ward, Colin Bass)
3. Eye of the Storm – 3.50 (säv. Kit Watkins)
4. Who We Are – 7.48 (säv. & san. Latimer)

B-puoli

5. Survival – 1.10 (säv. Latimer) orkesterisovitus ja kapellimestari: Simon Jeffes, orkesterin johtaja: Gavin Wright
6. Hymn to Her – 5.37 (säv. & san. Latimer, Schelhaas)
7. Neon Magic – 4.38 (säv. Latimer, Schelhaas, san. Viv McAuliffe)
8. Remote Romance – 4.01 (säv. Latimer, Watkins)
9. Ice – 10.10 (säv. Latimer)

[6]