Itsenäisten valtioiden yhteisö
Itsenäisten valtioiden yhteisö (lyhenne IVY[1]; ven. Содружество Независимых Государств, Sodružestvo Nezavisimyh Gosudarstv, lyhenne СНГ, SNG) on löyhästi organisoitunut useimpien entisen Neuvostoliiton neuvostotasavaltojen muodostama yhteisö. Sen jäsenvaltiot ovat Azerbaidžan, Armenia, Valko-Venäjä, Kazakstan, Kirgisia, Moldova, Venäjä, Tadžikistan ja Uzbekistan. Yhteisön päämaja sijaitsee Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä. Sen puolivuosittain pidettävät parlamenttienvälisen komission istunnot pidetään Taurian palatsissa Pietarissa, Venäjällä.
Itsenäisten valtioiden yhteisö | |
---|---|
Содружество Независимых Государств Sodruzhestvo Nezavisimykh Gosudarstv |
|
Jäsenvaltiot Kiistanalainen alue Liitännäisvaltiot |
|
Perustettu | 1991 |
Tyyppi | kansainvälinen järjestö |
Päämaja | Minsk, Valko-Venäjä |
Jäsenet | 10 jäsenvaltiota |
Viralliset kielet | venäjä |
Toimeenpaneva sihteeri | Sergei Lebedev |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
Perustaminen
Neuvostoliiton viimeisen johtajan Mihail Gorbatšovin tavoitteena oli Neuvostoliiton korvaava uusi liittosopimus. Sen toteutuminen kaatui lopulta elokuun vallankaappausyritykseen 1991. Vallankaappausyrityksen jälkeen heikentynyt Gorbatšov oli maan johtaja enää nimellisesti, kun todellista valtaa käytti Venäjän SFNT:n ensimmäinen presidentti Boris Jeltsin. Valko-Venäjän SNT julistautui itsenäiseksi Valko-Venäjän tasavallaksi 19. syyskuuta 1991. Ukrainan kansanäänestyksessä 1. joulukuuta 1991 yli 92 prosenttia ukrainalaisista antoi tukensa maansa itsenäistymiselle. Näin uusi liittosopimus oli lopullisesti haudattu.
8. joulukuuta 1991 Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän johtajat kokoontuivat Belovežan metsässä neuvotteluihin ja sopivat Neuvostoliiton lakkautamisesta sekä Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) perustamisesta sen seuraajaksi.[2] Perussopimuksessa nimettiin jäsenvaltiot itsenäisiksi, jolloin ne de facto tunnustivat toisensa, ja mikä merkitsi Neuvostoliiton lakkauttamista.
Alma-Atan pöytäkirjassa kahdeksan entistä neuvostotasavaltaa eli Armenia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kirgisistan, Moldova, Turkmenistan, Tadžikistan ja Uzbekistan liittyivät IVY:n jäseneksi. Georgia liittyi yhteisöön joulukuussa 1993. Näin 15 neuvostasavallasta 12 oli IVY:n jäseniä. IVY ei koskettanut Baltian maita, jotka olivat joutuneet neuvostomiehitysten 1940 ja 1944 kautta Neuvostoliiton jäseniksi, sekä palauttaneet vuonna 1918 saavutetut itsenäisyytensä elokuun vallankaappausyrityksen myötä. Liettua oli virallisesti palauttanut itsenäisyytensä jo maaliskuussa 1990.
Georgia erosi IVY:stä vuonna 2009 edeltävänä vuonna Venäjää vastaan käydyn 8 päivän sodan myötä. Myös Venäjän aggression kohteeksi joutunut Ukraina lopetti osallistumisensa IVY:ssä vuonna 2018. Ukrainan asema IVY:ssä oli monimutkainen. Ukraina oli Belovežan sopimusosapuolena IVY:n perustajajäsen, mutta se ei koskaan allekirjoittanut perussopimusta, koska se ei tunnustanut Venäjän federaation asemaa Neuvostoliiton ainoana seuraajavaltiona.[3] Näin ollen Ukraina ei koskaan ollut IVY:n täysjäsen, mutta se jatkoi osallistumista IVY:n toimintaan. Vuonna 1993 Ukrainasta tuli IVY:n talousliiton liitännäisjäsen. Turkmenistan muutti statuksensa liitännäisjäseneksi. Vuoden 2014 Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan myötä Ukraina ilmoitti osallistuvansa jatkossa IVY:n toimintaan ”valikoivasti”, kunnes lopulta 2018 se ilmoitti jäädyttävänsä jäsenyytensä kokonaan. Turkmenistan muutti asemansa IVY:ssa liitännäisjäseneksi vuonna 2005, koska se ei ole allekirjoittanut IVY:n perussopimusta ja katsoi täysjäsenyyden olevan ristiriidassa sen Yhdistyneissä kansakunnissa (YK) tunnustetun puolueettomuuden kanssa. Moldova ilmoitti vuonna 2018, että se harkitsee yhteisön jättämistä, mutta vasta aikaisintaan sen jälkeen, kun maa hyväksyttäisiin Euroopan unionin (EU) ehdokasjäseneksi.[4] Moldovan ulkoministeri Nicu Popescu ilmoitti 30. marraskuuta 2022, että Moldova ei aio enää osallistua IVY:n toimintaan.[5]
Jäsenvaltiot
Nykyiset
- Armenia (1991)
- Azerbaidžan (1991)
- Kazakstan (1991)
- Kirgisia (1991)
- Moldova (1991)
- Tadžikistan (1991)
- Uzbekistan (1992)
- Valko-Venäjä (1991)
- Venäjä (1991)
Liitännäisvaltiot
- Turkmenistan (2005)
Yhteisö
IVY:stä ei ole tullut kiinteää yhteisöä sen jäsenvaltioiden Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tapahtuneen eriytyvän kehityksen ja poliittisten epäluulojen vuoksi. Yhteisö on jäänyt paljolti symboliseksi koordinoimaan Neuvostoliiton entisten tasavaltojen välistä kauppaa, rahoitusta, lainsäädäntöä ja turvallisuutta siinä määrässä ja laajuudessa kuin se on ollut poliittisesti mahdollista.
IVY:n johdossa on valtionpäämiesten ja pääministerien muodostama neuvosto, jota avustavat keskeisten ministerien komiteat. Jäsenmaat lupasivat pitää neuvostoaikaiset ydinaseet ja sotavoimat omilla alueillaan yhteisen sotilasjohdon alaisina.[2]
Vuoden 1992 talviolympialaisissa Albertvillessä ja Barcelonan kesäolympialaisissa IVY-valtioiden sekä Georgian urheilijoiden muodostamaa Yhdistettyä joukkuetta (engl. unified team) kutsuttiin usein IVY:n joukkueeksi, vaikkei Georgia ollutkaan vielä sen jäsen. Joukkue käytti lippunaan olympialippua ja sen kultamitalisteille soitettiin talvikisoissa kansallislaulun sijasta olympiahymni. Kesäkisoissa puolestaan IVY:n yksilöurheilijoiden kohdalla salkoon nostettiin urheilijan kotimaan lippu ja soitettiin sen maan kansallislaulu, mutta olympialippua ja -hymniä käytettiin joukkuelajien mitaliseremonioissa, vaikka joukkueen kaikki urheilijat olisivatkin olleet samasta maasta. Talvikisoissa joukkueen urheilijat tulivat Venäjältä, Valko-Venäjältä, Ukrainasta, Kazakstanista, Uzbekistanista ja Armeniasta. Kesäkisoissa urheilijat tulivat kaikista 12 maasta.[7][8]
Toiminta
Tärkein IVY:n tavoite on sen valtioiden välinen vapaakauppa-alue ja talousliitto, jonka oli tarkoitus astua voimaan 2005.
Kazakstanin, Venäjän ja Valko-Venäjän kesken on sovittu talousyhteistyöstä jo 2003, ja maat solmivat tulliliiton 2009, ja sen jälkeen laajemman talousliiton, joka tuli voimaan vuonna 2012.[9]
IVY:n sihteeristö on osallistunut vaalitarkkailuun joissain entisissä neuvostotasavalloissa[10] ja sen vaalitarkkailutulokset ovat jossain määrin eronneet Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) sekä ETYJ:n parlamenttivaltuuskunnan tuloksista.
Katso myös
Lähteet
- Kotus: Lyhenneluettelo 7.1.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 29.3.2013.
- Commonwealth of Independent States (CIS) Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 7.9.2013. (englanniksi)
- Sussex, Matthew: Conflict in the Former USSR, s. 44. Cambridge University Press, 2012. Google-kirjat (viitattu 3.5.2023). (englanniksi)
- Moldova Says It Would Leave CIS Only After Becoming EU Candidate RadioFreeEurope/RadioLiberty. 25.1.2018. Viitattu 14.12.2022. (englanniksi)
- Ministrul de Externe: Republica Moldova și-a SUSPENDAT participarea la reuniunile periodice ale CSI N4. 30.11.2022. Viitattu 14.12.2022. (romaniaksi)
- Ukraine finally quits CIS coordination bodies Ukrinform. 6.2.2019. Viitattu 14.12.2022. (englanniksi)
- Unified Team Sport Reference. Arkistoitu 14.1.2020. Viitattu 7.9.2013.
- Englund, Will: In Barcelona, it's final kids of the bloc System's last gasp produces CIS team The Baltimore Sun. 21.7.1992. Arkistoitu 9.9.2016. Viitattu 7.9.2013. (englanniksi)
- Customs Union between Russia, Belarus, and Kazakhstan ja Common Economic Space (CES) President of Russia. Viitattu 7.9.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- Commonwealth of the Independent States - Election Monitoring Organization CIS - EMO. Arkistoitu 30.5.2013. Viitattu 7.9.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Itsenäisten valtioiden yhteisö Wikimedia Commonsissa
- Itsenäisten valtioiden yhteisön kotisivut (venäjäksi)