IVL C.24

IVL C.24 (varhaisemmassa kirjanpidossa IVL C.IV.24) oli Ilmailuvoimien lentokonetehtaan suunnittelema ja valmistama yksimoottorinen yksipaikkainen hävittäjälentokone. C.24 oli ensimmäinen kokonaisuudessaan Suomessa suunniteltu ja tehdasmaisesti rakennettu lentokone, ja se vastasi melko hyvin ajan muita hävittäjälentokoneita. Konetyyppiä valmistettiin lopulta vain yksi prototyyppi huonon moottorin pilattua muuten lupaavan kotimaisen konstruktion.[2]

IVL C.24

C.24:n potkuri Suomen ilmailumuseossa.
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa  Suomi
Valmistaja Ilmailuvoimien lentokonetehdas
Suunnittelija Kurt Berger
Ensilento 16. huhtikuuta 1924
Pääkäyttäjät Suomen ilmailuvoimat (suunniteltu)
Valmistusmäärä 1
Kehityskustannukset 196 800 mk[1]
Muunnelmat IVL C.25

Kehitys

Kotimaisen hävittäjätyypin kehityksen taustalla oli Siemens-Schuckert D.VI -hävittäjän lisenssin hankinnan epäonnistuminen. Lentokonetehtaan suunnittelija Kurt Berger oli aloittanut työt tehtaan ensimmäisen oman konstruktion parissa syksyllä 1923. Moottoriksi oli valittu Siemens-Halske Sh IIIa -tähtimoottori, joita oli hankittu Kööpenhaminan vapaasatamasta ylijäämänä kaikkiaan 334 kappaletta. Moottori pakotti suoraan käyttämään suurihalkaisijallista nelilapaista potkuria, sillä se pystyi saavuttamaan vain 900 rpm:n kierrosluvun. Nelilapaisen potkurin lisäksi C.24 muistutti ulkoisesti paljon Siemens-Schuckertia, etenkin tuetun ylätasosiipensä osalta. Koneen rakenneratkaisut olivat tosin täysin erilaiset, joten tehdas ei vain yksinkertaisesti kopioinut ulkomaista tyyppiä. Pitkään konseptisuunnitteluun ei riittänyt aikaa, sillä kone oli tarkoitus saada lentokuntoiseksi ennen kevään 1924 jäidenlähtöä.[1]

Käyttö

Koelennot Suomenlinnassa

C.24 lensi ensilentonsa Suomenlinnasta suksilaskutelineillä varustettuna ja Georg Jäderholmin lentämänä 16. huhtikuuta 1924. Koneen lentoonlähtö oli sujuva, mutta moottorin vahva vääntömomentti haittasi kaartoja. Nelilapainen potkuri antoi tyhjäkäyntikierroksillakin niin paljon vetoa, että kone pysyi vaakalennossa. Laskeutumista varten ohjaamoon oli asennettu moottorin säätelyyn tarkoitettu magneettojen katkaisija. Jäderholm teki ensilennon päätteeksi onnistuneen laskeutumisen.[1]

Ilmavoimen konetunnusta 8F.4 käyttäneellä prototyypillä lennettiin muutamia lentoja, joiden jälkeen sen korkeusperäsintä suurennettiin ja koneeseen asennettiin täysin uusi nuolimuotoinen siipi, jolla oli tarkoitus parantaa sen pituusvakautta. Muutosten jälkeisillä koelennoilla Jäderholm piti C.24:n lento-ominaisuuksia jokseenkin normaaleina. Eräällä lennolla hän päätyi kokeilemaan silmukkaa, joka lentäjän omien sanojensa mukaisesti eteni lopulta ”oikeaksi taitolentoliikkeiden vyyhdiksi, joka päättyi lopulta syöksykierteeseen”. Kierre oikeni Jäderholmin suljettua moottorin kaasun.[1]

Koelennot Utissa

Prototyyppi siirrettiin Uttiin koelennettäväksi odottamaan kelirikon loppumista. Koneen nopeutta ja nousukykyä pidettiin tyydyttävinä, mutta pituusvakaus ja ohjattavuus olivat puutteelliset. Sen suurin ongelma oli koneen kehno moottori, joka ryntäili eikä suostunut käymään tasaista tyhjäkäyntiä. Eräällä koelennolla Jäderholm oli tukehtua ohjaamoon virranneeseen öljyn- ja risiiniöljynsekaiseen savuun, kun hän oli lähtenyt tekemään koneella liukua alaspäin. Jäderholm tuli puolitainnuksissa lopulta liki pystysyöksyssä alas painaen koko ajan moottorin katkaisunappia. Tämän lennon jälkeen koelennot ilmeisesti päättyivät, sillä tarkempia lentoselostuksia tai lentopäiväkirjaa ei ole säilynyt.[1]

Prototyypin kohtalo

Utin koelentojen jälkeen C.24 palautettiin Suomenlinnaan, jossa se siirrettiin varastoon. Lentokonetehtaan Berger ja Hallanmaa lähtivät etsimään parempaa moottoria Britanniaan. Matkan jälkeen Berger sai tehtäväkseen suunnitella uuden C.24:n pohjalta parannellun koneen. Konetyypin Sh IIIa -moottorin ongelmaksi selvisi lopulta ilmailuvarikolla tehdyissä kokeissa vuotava vaihteisto, jonka kautta kampikammioon pääsi ilmaa. Ongelman pystyi helposti korjaamaan ohuella messinkilevyllä. C.24:ää käytettiin vielä sen seuraajan, IVL C.25:n moottorin käyttökokeissa. Prototyypiksi jäänyt kone maksoi lopulta noin 196 800 markkaa.[1]

C.24 oli muuten onnistunut kotimainen konstruktio, mutta sen pilasi huono moottori. Konetyyppi suunniteltiin suhteellisen lyhyessä ajassa, ja se oli etenkin prototyypiksi halpa.[1]

Museokoneet

C.24:n uudelleenrakennettiin Vesivehmaalle varastoidun runkonsa ympärille muutamien valokuvien perusteella 1980-luvun alussa Hallinportin ilmailumuseossa, mutta siihen asennettiin erehdyksissä C.25:n paksumpi siipi. Entisöity kone oli esillä Suomenlinnan Sotamuseon Maneesissa vuosina 1990–2006. Tämän jälkeen kone siirrettiin säilytykseen Keski-Suomen ilmailumuseoon Tikkakoskelle.[2]

Rakenne

IVL C.24 oli puurakenteinen ylätasoinen hävittäjäkone. Sen runkorakenne koostui neljän pituuspaarreen ympärille kootuista pyöreistä muotokaarista. Eturungossa oli pyörivän tähtimoottorin kiinnitysritilä. Ohjaamon alueella ja nokassa oli teräksiset jäykisteristikot. Siipirakenne koostui kahteen salkoon kiinnitetyistä kevennetyistä vanerikaarista, ja siiven tuenta tapahtui ulommilla V-tuilla ja keskiosan tuilla. Siipiprofiilina käytettiin Göttingen 100 -profiilia. C.24:n polttoainesäiliö sijaitsi ohjaamon ja moottoriasennuksen väliin jääneessä tilassa. Polttoainetta oli 111 kilogrammaa ja öljyä 29 litraa, mikä riitti hyvin noin kahden tunnin lentoon.[1]

Käyttäjät
 Suomi
Suomen ilmailuvoimat[2]

Tekniset tiedot

Lähde: [2]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&&07.01400007,14 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&&09.05000009,5 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&02.09300002,93 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&019.&&&&0019 m²
  • Siipiprofiili: Göttingen 100[1]
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&&0659.&&&&00659 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&&&0870.&&&&00870 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Siemens-Halske Sh.IIIA -11-sylinterinen tähtimoottori; &&&&&&&&&&&&0119.&&&&00119 kW (&&&&&&&&&&&&0160.&&&&00160 hv)

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0200.&&&&00200 km/h
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&05000.&&&&005 000 m
  • Siipikuormitus: &&&&&&&&&&&&&044.070000044,7 kg/m²

Lähteet
  • Raunio, Jukka: Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 1: Pioneerivuodet 1921–1932. Forssan Kirjapaino Oy, Forssa, 2005. ISBN 951-96866-6-5.
  • Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu: Albatrosista Pilatukseen. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 2010. ISBN 978-952-99989-2-0.

Viitteet
  1. Raunio 2005, s. 96–98
  2. Heinonen & Valtonen 2010, s. 62–63
    Valtion lentokonetehtaan ja Valmetin valmistamia lentokonetyyppejä
    IVL ja VL
    Valmet
    Suunnitellut konetyypit
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.