Katulehdet

Katulehdet ovat asunnottomien tai köyhien ihmisten kaduilla myymiä sanomalehtiä.[1] Ne syntyivät 1980- ja 1990-luvulla reaktiona siihen, että asunnottomien ihmisten määrä länsimaissa oli kasvanut samalla, kun valtavirtamedia vahvisti negatiivista käsitystä asunnottomista.

Vuonna 1994 perustettu katulehtien kattojärjestö INSP (International Network of Street Papers) toimii noin 40 maassa. Sen jäsenlehdillä arvioidaan olevan yhteensä noin kuusi miljoonaa lukijaa. INSP:n merkittävin alueellinen tukijärjestö on NASNA (North American Street Newspaper Association), joka toimii vain Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Kahden kattojärjestön noin 150 jäsenlehden rinnalla julkaistaan myös yksittäisiä katulehtiä. Niiden kaikkien yhteinen nimittäjä on osallistua kriittiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. INSP:n jäsenlehdet ovat riippumattomia ulkoisesta ohjauksesta ja sijoittavat mahdolliset tuottonsa sosiaaliseen toimintaan tai kehitysprojekteihin. Myyjät saavat vähintään puolet lehden myyntihinnasta.

Suomessa on toukokuusta 2011 lähtien julkaistu Iso Numero -lehteä, jonka kymmenen euron hintaisesta irtonumerosta myyjät saavat viisi euroa. Lehden takana on Isot Tekijät ry. Vuonna 2017 Ison Numeron myyjät ansaitsivat noin 110 000 euroa.[2]

Pohjoismaissa katulehtiliike sai alkunsa tukholmalaisesta Situation Sthlmista vuonna 1995. Seuraavana vuonna perustettu tanskalainen Hus Förbi on nykyään Pohjoismaiden suurin katulehti noin 85 000 kappaleen painoksellaan. Norjassa ensimmäiseksi ehti = Norge / = Oslo vasta vuonna 2005, mutta nyt vastaavia julkaisuja on noin kymmenen. Katulehtien välille on jo syntynyt kilpailua ja ristiriitoja myyntipaikoista sekä Skandinaviassa että muualla Euroopassa, missä niitä julkaistaan yli kahdessakymmenessä maassa.