I

I-kirjaimella merkitään suomen kielessä illabiaalista suppeaa etuvokaalia [i].[1]

Suomen vokaalisoinnun kannalta i on neutraali vokaali. Neutraalius tarkoittaa, että vaikka se on etuvokaali, se esiintyy myös takavokaalisissa suomen sanoissa. Tosin saman sanan takavokaalit voivat taentaa sen ääntämystä, esim. sanassa silta i saattaa a:n vaikutuksesta ääntyä taempana kuin sanassa siltä. I:tä käytetään suomessa konsonanttiloppuisten myöhäisten lainasanojen (kuten designin) ja erisnimien (kuten Allanin, Julinin) sidosvokaalina, joka tuon sanan kanssa muodostaa vartalon. Useisiin lähtökohdaltaan konsonanttiloppuisiin lainasanoihin se taas on lisätty perusmuodossakin esiintyväksi, esim. sanaan atomi, muissa kielissä atom ja -ismi-loppuisiin, muissa kielissä -ism.

I on suomen yleiskielen toiseksi yleisin kirjain.[2]

I-kirjainta vastaava pieni kirjain on yleensä i. Turkkilaisessa aakkostossa kuitenkin vastaava pieni kirjain on pisteetön ı. Pisteellistä İ:tä vastaava pieni kirjain on pisteellinen i.

• Morseaakkosissa I merkitään: ..
• Radioaakkosissa I on suomalaisen standardin mukaan Iivari ja NATO-standardin mukaan India
• Pistekirjoituksessa (Braille) I merkitään:

• Tietokoneissa I koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

• Fysiikassa
  • I on sähkövirran tunnus.
  • I on hitausmomentin tunnus (usein myös J).
  • I on isospinin tunnus.
• Kemiassa
  • I on jodin kemiallinen merkki.
  • I tarkoittaa ionisoitumisenergiaa.
• I merkitsee biokemiassa isoleusiinia.
• Matematiikassa
  • i tarkoittaa imaginääriyksikköä.
  • i on vektori- ja matriisilaskennassa käytettävä indeksi. Matriiseissa se liitetään yleensä riveihin; sarakkeiden indeksi on j.
  • I tarkoittaa yksikkömatriisia.
  • I on roomalainen numero yksi, usein järjestysluku ensimmäinen.
• I ajoneuvon kansallisuustunnuksena tarkoittaa Italiaa.
• I on arvosana improbatur ("hylätään").
• <i> on tietotekniikassa HTML-kielen elementti, jolla teksti kursivoidaan.