Hyppypäästäiset

Hyppypäästäisiä on toisinaan kutsuttu myös norsupäästäisiksi niiden englanninkielisen nimen elephant shrews mukaan.[1] Nimitys tulee lajeille ominaisesta pitkästä kärsämäisestä kuonosta, aiemmin oletetusta sukulaisuussuhteesta varsinaisiin päästäisiin (Soricidae), ulkonäöllisestä yhtenevyydestä päästäisten kanssa ja siitä, että ne päästäisten tavoin syövät selkärangattomia.[1] Nykyisin hyppypäästäisten ei katsota olevan sukua varsinaisille päästäisille, ja siksi niitä on alettu englannin kielessä kutsua myös sengeiksi[3] niiden bantukielisen nimityksen mukaan. Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti vuonna 2008 niille uutta suomenkielistä nimeä ”kuonokkaat”[2].

Suurin osaa hyppypäästäisistä elää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja vain yksi laji, norsupäästäinen, Pohjois-Afrikassa Välimeren rannikolla.[1] Lahkon alkuperäinen levinneisyysalue käsitti koko Afrikan, mutta Saharan kuivuminen on jakanut sen kahtia. Hyppypäästäisiä tavataan monenlaisissa ympäristöissä autiomaasta metsiin, mutta missään ne eivät ole erityisen runsaslukuisia.[1] Koska hyppypäästäiset ovat varovaisia ja niillä on hyvä suojaväri, niiden havaitseminen ja pyydystäminen on usein vaikeaa, vaikka ne ovat päiväeläimiä ja hyvin aktiivisia liikkeissään.

Hyppypäästäisillä on kaksi huomiota herättävää tuntomerkkiä. Ensinnäkin jatkuvasti liikkuva ”kärsä” – pitkä, liikkuva kuono, jonka päässä ovat sieraimet. Toinen tuntomerkki on pitkät ja hieman kengurumaiset takajalat, erityisesti sääret, joiden luut muodostuvat yhteenkasvaneista sääri- ja pohjeluusta (hyppypäästäiset). Nämä eläimet eivät kuitenkaan hypi takajalkojensa varassa.[1] Hyppypäästäisten pituus vaihtelee huomattavasti lajeittain 10–30 senttimetrin välillä ja paino alle 50:stä yli 700 grammaan.

Toisin kuin useimmat muut piennisäkkäät, hyppypäästäiset saavat kerrallaan usein vain 1–2 poikasta. Poikaset ovat syntyessään suhteellisen suuria ja hyvin karvoittuneita. Ne myös näkevät melko hyvin ja pystyvät melko pian juoksemaan. Hyppypäästäiset ovat melko lyhytikäisiä, luonnossa ne voivat saavuttaa 4 ja eläintarhassa 5,5 vuoden iän[1].

Hyppypäästäisten ravinto koostuu pääosin hyönteisistä ja muista selkärangattomista pikkueläimistä, mutta siihen kuuluu myös siemeniä ja silloin tällöin kasvien vihreitä osia.

Käsitykset hyppypäästäisten evolutiivisesta asemasta muiden nisäkkäiden joukossa ovat vaihdelleet. Niitä on pidetty paitsi hyönteissyöjinä, myös sorkkaeläinten, tupaijoiden ja jäniseläinten sukulaisina.[1] Uusimpien eikä aivan kiistattomien molekyylifylogeneettisten tutkimusten mukaan hyppypäästäiset voitaisiin lukea samaan ylälahkoon Afrotheria muun muassa kultamyyrien, sireenieläinten ja norsueläinten kanssa.[4] Anatominen aineisto ei kuitenkaan tue tätä teoriaa.

Hyppypäästäisten heimossa katsottiin aiemmin olevan useita alaheimoja. Näistä Macroscelidinae, Mylomygalinae ja Myohyracinae olivat esihistoriallisia ja kuolivat sukupuuttoon jo pleistoseenikaudella noin 2 miljoonaa vuotta sitten.[1] Elossa olevat lajit jaettiin kahteen alaheimoon: jättiläishyppypäästäiset (Rhynchocyoninae, sisälsi suvun Rhynchocyon) ja hyppypäästäiset (Macroscelinae, sisälsi muut 3 sukua).[1] Uudemmissa luokituksissa näitä alaheimoja ei yleensä enää käytetä[5].

• Shrew's who: New mammal enters the book of life (AFP 31.1.2008)
• Tieteen Kuvalehti 3/2009, s. 7