Hypomagnesemia

Hypomagnesemia tarkoittaa epänormaalin alhaista magnesiumpitoisuutta veressä. Se ei tarkoita samaa kuin magnesiumin ravintopuutos. Aikuisilla ihmisillä hypomagnesemiana voidaan pitää tilaa, jossa magnesiumia on alle 1,7 milligrammaa per desilitra veriseerumia (mg/dl). Tämä voidaan ilmaista muinakin yksikköinä: 2,4 mg/dl ≈ 1 mmol/l (millimoolia per litra) = 2 mEq/l (milliekvivalenssiyksikköä per litra). Aikuisilla normaali seerumin magnesiumpitoisuus on noin 1,7–2,3 mg/dl.[1]

Hypomagnesemia on lievänä usein oireeton. Vakavammassa hypomagnesemiassa voi ilmetä väsymystä, lihasheikkoutta, suonenvetoja, kouristuksia ja mahdollisesti vaarallisia sydämen toimintapoikkeamia.[1]

Hypomagnesemiaa aiheuttavat useimmin ruuansulatuskanavan imeytymishäiriöt tai munuaisten kasvanut magnesiumin poiseritys. Näitä aiheuttavat vastaavasti esimerkiksi jatkuva ripuli ja diureettien käyttö. Syynä on vain hyvin harvoin liian pieni magnesiumin saanti ruuasta.[1]

Arviolta jopa 10 % potilaista sairaaloissa voi potea hypomagnesemiaa ja teho-osastohoidossa olevista 60 %, mutta pääosaa tapauksista ei havaita ja todeta lääketieteellisesti. Hypomagnesemian päinvastainen ilmiö on hypermagnesemia.[2]

Oireet

Aikuisilla ihmisillä hypomagnesemiaa voidaan pitää[1]

  • lievänä, jos magnesiumia on veriseerumissa alle 1,7 mg/dl (<0,71 mmol/l)
  • keskivakavana, jos pitoisuus on alle 1,4 mg/dl (<0,58 mmol/l)
  • vakavana, jos pitoisuus on alle 1 mg/dl (<0,42 mmol/l)

Hypomagnesemia ilmenee usein hypokalemian ja hypokalsemian kanssa. Lievä hypomagnesemia on usein oireeton, vaikka se olisi akuuttia tai kroonista. Keskivakava hypomagnesemia aiheuttaa monitulkintaisia oireita, kuten sekavuutta, väsymystä ja ruokahaluttomuutta. Vakava hypermagnesemia aiheuttaa eritoten akuuttina sydämen, hermoston ja muiden kehon järjestelmien epänormaalia ja vaarallista toimintaa elektrolyyttiepätasapainon takia.[1]

Magnesium osallistuu sydämen supistumista ohjaavien kalsium- ja kaliumionikanavien toimintaan ja sen puutos voi sydänkäyrässä pidentää PR-intervallia, QT-intervallia, QRS-aikaa ja muuntaa T-aaltoa. Käyrässä voi myös ilmetä torsades de pointes -kammiotakykardia, supraventrikulaarinen takykardia ja ventrikulaarinen eli kammioperäinen takykardia.[1]

Magnesium on myös osa luurankolihasten toimintaan ja hypomagnesemiassa voi ilmetä muun muassa suonenvetoja, nykimistä, lihasheikkoutta, tetaaninen lihassupistus ja kouristuksia. Voi myös ilmetä Trousseaun ilmiö ja Chvostekin ilmiö. Nämä lihasoireet ovat osin samoja kuin hypokalsemiassa.[1]

Syyt

Magnesiumin menettäminen on yleinen syy hypomagnesemialle. Suolistoperäisenä syynä voi olla jatkuva ripuli, laksatiivien väärinkäyttö, fistelit, ohutsuolen kirurginen osittaispoisto tai muut ravinteiden imeytymistä haittaavat tekijät ohutsuolessa, kuten oireileva keliakia tai tulehduksellinen suolistosairaus (IBD).[1]

Munuaisissa magnesiumin poiseritystä virtsaan voivat lisätä munuaistiehyiden epämuodostumat ja hyperglykemian aiheuttama glykosuria. Virtsanerityksen välillisesti pysäyttävät tekijät, kuten munuaisensiirto, voivat virtsaamista estävän tekijän poistuttua johtaa hypomagnesemiaan. Syynä voi olla myös natriumin liikasaanti. Tästä esimerkkejä ovat suolaliuoksen liikasaanti infuusiona ja primäärinen hyperaldosteronismi. Jälkimmäisessä natriumin ja veden poistuminen kehosta on vähentynyt.[1]

Ihon kautta voi tietyissä tilanteissa poistua paljon magnesiumia, kuten palovammapotilailla ja maratonjuoksijoilla.[1]

Hypomagnesemiaa mahdollisesti aiheuttavia lääkkeitä ovat esimerkiksi diureetit, aminoglykosidit, sisplatiini, foskarneetti, siklosporiini, amfoterisiini B ja pentamidiini.[1]

Liian vähäinen magnesiumin saanti on harvinainen syy hypomagnesemialle, sillä lähes kaikissa ruuissa on magnesiumia. Liian alhaiselle saannille altistavat vaikkapa alkoholismi ja suonensisäinen ruokinta tai letkuruokinta magnesiumia liian vähän sisältävillä seoksilla.[1]

Magnesiumin merkittävä ohjautuminen solujen ulkoisista nesteistä solujen sisälle on harvoin syy hypomagnesemiaan. Näin voi silti käydä vaikkapa refeeding-oireyhtymässä, ketoasidoosissa ja "nälkäisten luiden oireyhtymässä" (eng. hungry bones syndrome). Esimerkiksi jälkimmäinen voi ilmetä lisäkilpirauhasen liikatoimintaa korjaavan leikkauksen jälkeen, jolloin parathormonin tuotto yllättäen alenee ja hormonin hillitsemään luuston liikakasvuun kuluu ylimäärin kalsiumia ja magnesiumia. Nämä aiheuttavat vastaavasti hypokalsemiaa ja hypomagnesemiaa.[1]

Hoito

Hypomagnesemian hoito riippuu osin sen aiheuttajasta. Lievä hypomagnesemia korjautuu ruuan tai magnesiumravintolisien avulla. Vakavampi hypomagnesemia voi vaatia magnesiumia sisältävän infuusion. Vakavasti sairailla liika magnesiumin antaminen tosin johtaa hypermagnesemiaan.[1]

Lähteet
  1. EV Lerma et al: Nephrology secrets, s. 560–569. 3. painos. Elsevier/Mosby, 2012. ISBN 9781416033622. doi:10.1016/B978-1-4160-3362-2.00089-0.
  2. SB Mushlin et al: Decision making in medicine: an algorithmic approach, s. 388. 3. painos. Mosby/Elsevier, 2010. ISBN 9780323041072. doi:10.1016/B978-0-323-04107-2.50136-8.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.