Hypnoosimurha

Hardrupin paossaan käyttämä polkupyörä kuului Bjørn Schouw Nielsenille. Muutama päivä tapauksen jälkeen Nielsen otti itse yhteyttä poliisiin varmistaakseen, ettei häntä epäillä ryöstöstä vain koska Hardrup oli käyttänyt hänen polkupyöräänsä.[1]

Bjørn Schouw Nielsen ja Palle Hardrup olivat aiemmin jakaneet saman sellin Horsensin vankilassa, jossa molemmat kärsivät tuomiota maanpetturuudesta toisen maailmansodan jälkeen. Molemmat olivat tuomiota suorittaessaan osoittaneet suurta kiinnostusta itämaista filosofiaa, joogaa ja hypnoosia kohtaan. Poliisilaitoksella tuli ryöstön jälkeen vallalle teoria, jonka mukaan Nielsen olisi hypnoosin avulla saanut Hardrupin tekemään pankkiryöstön ja siihen liittyvät surmaamiset.[2] Teoriaa vahvisti neljäkymmentä yhdenmukaista Horsenin vankilan vankien ja vartijoiden todistajalausuntoa, joiden mukaan Hardrup oli jo vankilassa henkisesti Nielsenin hallinnassa. Vartijat ja vangit kertoivat, että Nielsen ohjaili Hardrupia kuin sätkynukkea ja sai Hardrupin käyttäytymään transsinomaisesti. Hardrup oli myös itse kertonut useille vangeille, että Nielsen hypnotisoi häntä säännöllisesti.[3]

Tutkintaa johti rikostutkija Roland Olsen ja hänen apunaan toimivat poliisilaitoksen psykiatrian ylilääkäri Max Schmidt sekä tohtori Paul Reiter. Max Schmidt ja Paul Rieter tutkivat suggestion ja hypnoosin avulla Palle Hardrupia ja hänen vastaanottavaisuuttaan hypnoosille.[2] Paul Reiter taas oli tutkinut hypnoosin käyttöä rikolliseen toimintaan jo vuosia ja oli varma, että on mahdollista hypnotisoida toinen ihminen tekemään rikos. Rieter teki laajoja haastatteluita ja kävi useita keskusteluja Hardrupin perheen ja lähimpien sukulaisten kanssa. Haastattelut toimivat todistusaineistona Rieterin johtopäätöksille Hardrupin henkisestä tilasta. Oikeudenkäynnissä nimenomaan Reiter puhui siitä, että ihminen voidaan hypnotisoida tekemään jotain, mitä hän ei tavallisesti tekisi, kunhan teko vain on hänen mielestään moraalisesti oikeutettu.

Reiterin teorian mukaan Nielsen manipuloi Hardrupia vankila-ajoista alkaen niin, että lopulta murhaaminen ei tuntunut ainoastaan hyväksyttävältä vaan jopa välttämättömältä teolta. Täysvaltaisen manipulaation mahdollisti ja sitä voimisti Nielsenin usein toistava hypnoottinen suggestio.[3]

Suurisuuntaisen ja kattavan, vasta vuonna 1955 päättyneen oikeusprosessin jälkeen Palle Hardrup tuomittiin suljettavaksi vankimielisairaalaan määräämättömäksi ajaksi. Bjørn Schouw Nielsen puolestaan tuomittiin Tanskan korkeimman oikeuden päätöksellä - jolla pidettiin voimassa hovioikeuden päätös, eikä valtiotuomioistuin ottanut tapausta enää uudelleen käsittelyyn - elinkautiseen vankeuteen.[1][3]

Vielä korkeimman oikeuden päätöksen aikaan Tanskan lääketieteellis-lakitekninen neuvosto oli sanonut, ettei se voi sen paremmin vahvistaa kuin kiistääkään Reiterin teoriaa. Kuitenkin joulukuussa 1956 tutkittuaan tapaukseen liittyvää aineistoa perinpohjaisesti neuvosto antoi viimeisen julkisen lausuntonsa tapauksesta, jossa todettiin, että Hardrupin mielentilassa oli tapahtunut merkittävä henkinen häiriö – kyseessä oli jonkun toisen ihmisen vaikutus häneen, joka näissä olosuhteissa merkitsi hypnoosia.^lähde?

Muutaman vuoden kuluttua Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimen alakomitea otti tapauksen uudelleen erityiskäsittelyyn. Alakomitea totesi vuonna 1960, että Tanskan oikeuslaitos oli tuominnut Nielsenin asianmukaisesti. Ihmisoikeustuomioistuin vahvisti tämän päätöksen vuonna 1961.[3] Sekä Nielsen että Hardrup vapautettiin, toisistaan riippumatta^selvennä, vuonna 1967. Bjørn Schouw Nielsen teki itsemurhan syankaliumilla vuonna 1974. Palle Hardrup kuoli vuonna 2012.^lähde?

Palle Hardrup toimi Tanskan natsimiehityksen aikana ns. Hipo-miehenä. Hipo eli Hilfspolitzei oli saksalaisten miehittäjien alaisuudessa toiminut vapaaehtoisten tanskalaisten joukko. Bjørn Schouw Nielsen vaihtoi puolta kesken sodan ja kuului toiseen natsien vapaaehtoisjoukkoon, Frikorps Danmarkiin sekä vastarintaliikkeeseen.[2][1]

Tapahtumasarjaan perusuva elokuva, The Guardian Angel – Suojelusenkeli, sai ensi-iltansa vuonna 2018. Elokuva oli kansainvälinen yhteistuotanto, ja sitä kuvattiin Tanskassa ja Kroatiassa. Sen pääosissa ovat Pilou Asbæk, Josh Lucas, Rade Šerbedžija ja Sara Soulié. The Guardian Angelin ohjannut Arto Halonen tapasi Palle Hardrupin jo vuonna 1997 ja on yksi harvoista häntä haastattelemaan päässeistä ihmisistä. Halonen on käsikirjoittanut ja ohjannut elokuvan, ja toimii sen päätuottajana.[4] Kevin Frazier ja Arto Halonen ovat myös kirjoittaneet samoihin tapahtumiin perustuvan WSOY:n julkaiseman englanninkielisen romaanin The Guardian Angel (2018).[3]