Hypertrofia

Hypertrofia on solun rakenneosien lisääntymisestä johtuvaa solun koon kasvua. Hypertrofialla voidaan tarkoittaa myös kudoksen tai elimen koon kasvua seurauksena sen solujen kasvusta. Jos kudos sen sijaan kasvaa solujen määrän lisääntymisen vuoksi, puhutaan hyperplasiasta. Hypertrofiaa ja hyperplasiaa ilmenee kudoksissa usein samanaikaisesti.

Rintojen hypertrofia iäkkäällä naisella. Kuva noin vuodelta 1870.

Hypertrofia voidaan jakaa fysiologiseen ja patologiseen muotoon. Fysiologinen hypertrofia on elimistön tavanomaista toimintaa, kuten reagointia kudoksen lisääntyneeseen toiminnalliseen tarpeeseen tai lisääntyneeseen hormonivaikutukseen. Myös korvaava hypertrofia, kuten munuaishypertrofia toisen munuaisen poiston jälkeen, on fysiologista. Patologinen hypertrofia puolestaan liittyy johonkin elimistön tautiprosessiin.

Hypertrofian vastakohta on atrofia eli solujen pieneneminen.

Esimerkkejä

Sydämen hypertrofia

Sydämen hypertrofiassa sydänkammioiden seinämät paksuuntuvat. Sydämen hypertrofia on yleisimmin vasemmanpuolista, mutta voi olla myös oikean- tai molemminpuolista.

Sydämen hypertrofiaa on sekä fysiologista että patologista. Sydämen fysiologista hypertrofiaa esiintyy etenkin urheilijoilla (urheilijansydän), ja sen taustalla on sydänlihassolujen lisääntynyt venytys sekä muutokset solujenvälisten viestiaineiden määrissä. Patologisen sydämen hypertrofian mahdollisia aiheuttajia ovat esimerkiksi perinnöllinen hypertrofinen kardiomyopatia, läppävika, aortan koarktaatio sekä verenpainetauti. Patologiseen sydämen vajaatoimintaan liittyy usein sekundaarisia rappeutumismuutoksia, kuten fibrotisoitumista.

Sydänkammion hypertrofia voidaan jakaa myös konsentriseen ja eksentriseen hypertrofiaan. Konsentrisessa hypertrofiassa kammion seinämä on paksuuntunut, mutta kammion luumen ei ole merkittävästi laajentunut. Konsentrinen hypertrofia on seurausta esimerkiksi verenpainetaudin aiheuttamasta veren virtausvastuksen kasvusta. Eksentrisessä hypertrofiassa kammion luumen on laajentunut, mutta seinämät eivät välttämättä ole paksuuntuneet merkittävästi. Eksentrinen hypertrofia aiheutuu sydämen volyymiylikuormituksesta esimerkiksi aorttaläppävuodon takia. Urheilijoilla kestävyysharjoittelun aiheuttamat muutokset muistuttavat ennemmin eksentristä ja voimaharjoittelun aiheuttamat muutokset konsentrista hypertrofiaa.

Lisämunuaisen hypertrofia

Lisämunuaisen hypertrofiaa esiintyy Cushingin taudin yhteydessä, kun aivolisäkekasvaimen erittämä ylenmääräinen kortikotropiini eli ACTH-hormoni stimuloi lisämunuaisen hormonieritystä. Lisämunuaisessa esiintyy tällöin samanaikaisesti myös hyperplasiaa.

Lihaskuntoharjoittelussa

Terveysliikunnassa suositaan hypertrofista lihasharjoittelua. Se tarkoittaa lihaksien kasvattamista nostamalla keskiraskaita painoja noin 8–12 toistoa sarjaa kohden ja lepäämällä sarjojen välillä noin 60–90 sekuntia. Tämä toistomäärä tarkoittaa painoja, jotka ovat 70–80 % yhden toiston enimmäissuorituksesta. Hypertrofinen harjoittelu kehittää melko hyvin myös lihasvoimaa, ja se on selvästi turvallisempaa kuin enimmäispainojen nostaminen.[1]

Lähteet
  • Mäkinen, Carpén, Kosma, Lehto, Paavonen & Stenbäck: Patologia. Duodecim, 2012. ISBN 978-951-656-184-7.
  • Heikkilä, Kupari, Airaksinen, Huikuri, Nieminen & Peuhkurinen: Kardiologia. Duodecim, 2008.
  • Matti Välimäki, Timo Sane & Leo Dunkel: Endokrinologia. Duodecim, 2009.

Viitteet
  1. Lihasvoimaharjoittelu – ohje keski-ikäisille ja sitä vanhemmille Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 21.6.2022.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.