Hypatia Aleksandrialainen
Hypatia Aleksandrialainen (m.kreik. Ὑπατία, noin 355–415) oli kreikkalainen uusplatonilainen filosofi, matemaatikko, tähtitieteilijä ja opettaja. Hän syntyi ja kuoli Aleksandriassa. Hän on varhaisin naispuolinen matemaatikko, jonka elämästä ja työstä on kohtuullisen yksityiskohtaista tietoa.[1]
Hypatía | |
---|---|
Ὑπατία | |
![]() Uuden ajan kuvitteellinen muotokuva. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | noin 355 Aleksandria |
Kuollut | 415 (59–60 vuotta)
Aleksandria |
Koulutus ja ura | |
Koulukunta | uusplatonismi |
Tunnetut työt | ei säilyneitä teoksia |
Väitöstyön ohjaaja | Theon Aleksandrialainen |
Opettaja | Hierokles Aleksandrialainen |
Hypatia murhattiin vuonna 415 uskonnollisessa mellakassa, jolloin hän oli noin 60-vuotias. Surma liittyi tuolloisiin Aleksandrian uskonnollisiin levottomuuksiin. Hypatian raakaa ja julmaa murhaa pidetään klassisen sivistyksen loppuna Aleksandriassa.
Hypatiaa koskevat tiedot ovat epävarmoja. Bysantissa vuoden 1000 vaiheilla koostetussa ja osin säilyneessä Suda-ensyklopediassa on ilmeisesti uusplatonisti Damaskiokselta, joka vaikutti Ateenassa vuoden 500 vaiheilla, periytyvä Isidoros Miletoslaisen elämäkerran katkelmassa oleva viittaus Hypatiaan.
Älykäs lapsi

Hypatia oli Theon Aleksandrialaisen tytär. Isä Theon toimi Aleksandrian kirjaston museon (muusien temppelin) johtajana sen lakkauttamiseen saakka vuonna 391. ”Muusien temppelin” lakkautti patriarkka Theofilus osana Aleksandrian pakanallisten palvontapaikkojen hävittämistä.
Damaskioksen mukaan Hypatia oli älykkäämpi kuin isänsä, ja hän ei tyytynyt häneltä saamaansa matemaattiseen opetukseen. Hypatia perehtyi myös filosofiaan. Aikalaisensa kirkkohistorioitsija Sokrates Skolastikon mukaan Hypatia ”kävi Platonin ja Plotinoksen koulut”. Damaskioksen mukaan Hypatia tunsi myös Aristoteleen teokset.
Damaskioksen mukaan Hypatiasta kehkeytyi erinomainen astronomi. Sokrates Skolastikko ylisti hänen olleen omana aikanaan ylittämätön filosofiassa ja tieteissä. Damaskios toisaalta vähätteli Hypatian filosofisia ansioita Isidorokseen verrattuina.
Tutkimukset
Damaskioksen mukaan Hypatia kirjoitti Astronomiseen kaanonin, ja kommentaareja Diofantoksen Arithmetikaan ja Apollonioksen Konikaan. ”Astronominen kaanon” on luultavimmin Ptolemaioksen Almagestin tai hänen Almagestiin perustuvan taulukkoteoksensa editio, yhteistyö isän ja tyttären välillä.
Yhtään hänen kirjoituksistaan ei ole säilynyt edes fragmentteina. Hänen oppilaansa Synesioksen kirjoittamia kirjeitä on sen sijaan säilynyt.
Hypatian nimiin on laitettu useita luonnontieteellisiä saavutuksia, esimerkiksi astrolabi. Ainakin Synesios tukeutui opettajaansa hydroskooppia rakentaessaan. Astrolabin teoria esiintyy ainakin Ptolemaioksella, joten Hypatian kirjeenvaihdossa esiintyvät maininnat tästä kojeesta ovat pikemminkin osoitus Hypatian opettajantoiminnasta kuin viite siitä, että hän olisi ollut laitteen keksijä.
Opettaja
Theon on viimeinen varmasti tiedetty Aleksandrian Museion-instituutin johtaja. Kuuluisa Aleksandrian kirjasto oli Museionin osa. Museionin lakkauttamisen jälkeen kaupungissa ei ollut kouluja. Hypatia opettikin omassa kodissaan ja kaupungin luentosaleissa. Oppilaita Hypatia sai ympäri helleenisen maailman, pitkien matkojen takaakin, kirjoittaa Sokrates Skolastikko. Oppilaita tiedetään tulleen Egyptistä, Syyriasta, Konstantinopolista ja Kyrenestä.
Hypatian oppilaat tulivat yläluokasta, eliitistä. Tavallisella köyhällä kansalla ei ollut mahdollisuutta saada opetusta sillä se oli kallista ja maksullista. Moni Hypatian oppilaista sijoittui korkeaan asemaan joko kirkossa tai hallinnossa. Edellä mainitusta Synesioksesta tuli piispa.
Damaskios kuvaa Hypatiaa selvä-ääniseksi, kaunopuheiseksi, harkitsevaksi ja kohteliaaksi. Sukupuoli väistämättä vaikutti hänen työhönsä. Sokrates Skolastikon mukaan hän ei kuitenkaan joutunut miesten seurassa hämilleen. Damaskios kertoo eräästä Hypatian oppilaasta, joka rakastui syvästi opettajaansa. Tällöin, Damaskioksen mukaan,
- ”Hypatia keräsi ne rätit, joita oli käyttänyt kuukautistensa aikana ja näytti ne oppilaalle sanoen: ’Näihin sinä olet rakastunut nuori mies, eivätkä nämä ole yhtään kauniita!’ Oppilas tunsi niin voimakasta häpeää ja hämmennystä rumasta näystä, että tunsi muutoksen sydämessään ja lähti pois parempana ihmisenä.”
Poliittinen taustavaikuttaja
Monien muiden filosofien tapaan Hypatia osallistui myös kotikaupunkinsa politiikkaan. Hypatialla ei ollut Aleksandriassa virkaa hoidettavanaan, mutta hän neuvoi monia sekä paikallisia että valtakunnallisia virkamiehiä. Vaikuttaisi siltä, että Hypatialla oli huomattava moraalinen auktoriteetti. Damaskios ylistää hänen kansalaishyveitään.
Sokrates Skolastikon mukaan Hypatialla oli hyvät suhteet prefekti Oresteen kanssa. Kaupungin poliisituomari antoi Hypatian toimia Aleksandriassa vapaasti, vaikka hän ei ollutkaan kristitty. Yhteistyö Orasteneen kanssa johti kuitenkin poliittiseen kateuteen ja teki Hypatiasta tavallisen kansan keskuudessa epäsuositun.
Kuolema
Hypatian kuolema liittyy Aleksandria poliittisiin ja uskonnollisiin levottomuuksiin. Aleksandriassa oli kireät välit niin ison juutalaisväestön, kristittyjen kuin pakanoiden kesken. Vuonna 412 patriarkka Teofiloksen kuoltua Aleksandriassa alkoivat poliittiset levottomuudet. Levottomuudet olivat saaneet alkunsa, kun juutalaiset polttivat kristillisen kirkon ja murhasivat pappeja.[2] Uuden patriarkan valinta ei sujunut ongelmitta ja kaupunkiin saapunut uusi prefekti Orestes ei saanut vakiinnutettua valtaansa. Patriarkan vaali oli tiukka arkkidiakoni Timoteuksen ja Teofiluksen veljenpojan, pappi Kyrilloksen välillä. Kyrillos valittiin arkkipiispaksi.
Patriarkka Kyrilloksen ja prefekti Oresteen välille syntyi kiistaa, jota Hypatia yritti välittää helleenisiä arvoja korostaen. Orestes inhosi Kyrillosta, ja olisi halunnut, että patriarkaksi olisi valittu arkkidiakoni Timoteos.[2] Kriisi syveni vuonna 414, kun Kyrillosta kannattaneet munkit yrittivät murhata Oresteen siinä epäonnistuen. Orestes kidututti munkkien johtajan Ammoniuksen kuoliaaksi. Kyrillos johti valtuuskunnan Aleksandrian juutalaiseen kortteliin, jossa hän yritti saada oikeutta vääryyttä kärsineille kristityille. Kyrilloksen valtuuskunta hajosi kuitenkin mellakaksi, joka poltti kaksi synagogaa.[2]
Kristityistä koostunut väkijoukko, johtajanaan erään kirkon lukija Pietari, veti vuonna 415 Hypatian hänen vaunuistaan ja raahasi hänet kirkkoon, ilmeisesti käännyttääkseen hänet kristityksi. Kun Hypatia ei suostunut väkijoukon vaatimuksiin, he kivittivät hänet kuoliaaksi.[2] Vaikka Kyrillos ei ollut henkilökohtaisesti vastuussa Hypatian kuolemasta, syyttävä sormi osoitti häntä.[2]
Aikalainen, kirkkohistorioitsija Sokrates Konstantinopolilainen kuvaa Hypatian kuoleman olosuhteita seuraavasti:
»[Hypatia] joutui poliittisen kateuden kohteeksi, mikä oli nousemassa noina aikoina. Koska Hypatia kävi usein keskusteluja Oresteen kanssa, kristitty väki alkoi panetella, että hän olisi estänyt Orestesta pääsemästä sopuun piispan [Kyrilloksen] kanssa. Siksipä jotkut heistä, joukon johtajanaan Pietari niminen lukija, kiirehtivät yltiöpäisessä raivossa ja kiihkossa estämään Hypatian pääsyn kotiinsa, raastoivat hänet vaunuistaan ja raahasivat Caesareumin kirkkoon, missä riisuivat hänet kokonaan ja murhasivat hänet kattotiilillä. Revittyään hänen ruumiinsa kappaleiksi, he veivät silvotut jäsenet paikkaan nimeltä Cinaron ja polttivat ne. Tämä tapaus ei synnyttänyt vähintäkään häpeää Kyrilloksessa eikä koko Aleksandrian kirkossa. Ja varmastikaan mikään ei voi olla kauempana kristillisyyden hengestä kuin joukkomurhan, tappeluiden ja tämän tapaisten salliminen.»
600-luvun lopulla vaikuttanut Nikean piispa Johannes "Kronikoissaan" liittää Hypatian murhan samaan aikaan Aleksandriassa tapahtuneeseen juutalaisten karkottamiseen ja synagogien muuttamiseen kirkoiksi. Piispa Johanneksen mukaan juutalaisten omaisuuden ryöstelyn jälkeen
»tapahtumat jatkuivat etsimällä sitä pakananaista, joka oli viekoitellut kaupungin asukkaat ja prefektin taikavoimillaan. Ja kun he saivat kuulla missä nainen oli, he jatkoivat hänen luokseen ja löysivät tämän istumasta ylellisellä tuolilla; ja äkillisen hyökkäyksen jälkeen he raahasivat häntä mukanaan kunnes saapuivat suureen kirkkoon nimeltään Caesareum. Tämä kaikki tapahtui nopeasti. Ja he repivät vaatteet ja raahasivat häntä pitkin kaupungin katuja kunnes hän kuoli. Ja he kantoivat hänet paikkaan nimeltä Cinaron, missä polttivat ruumiin. Ja kaikki ihmiset kokoontuivat patriarkka Kyrilloksen ympärille ja nimesivät hänet 'uudeksi Theofilukseksi', koska hän oli tuhonnut viimeiset epäjumalanpalvelemisen jäänteet kaupungista.»
Hypatian kuoleman tuomitsivat niin pakanat, juutalaiset kuin kristitytkin.[2] Rooman valtakunnan järjestämän tutkinnan jälkeen Kyrilloksen henkivartijoiden määrää vähennettiin ja patriarkkaa kiellettiin enää osallistumasta maallisiin asioihin.[3]
Jälkimaine
.jpg.webp)
Uudella ajalla Hypatiasta on kasvanut legenda: humanismin, tieteiden ja feminismin varhainen esitaistelija. Muun muassa Voltaire ja Edward Gibbon ovat historioissaan nostaneet häntä esiin.
Hypatia on päässyt myös kaunokirjallisuuteen. Suomeksikin on julkaistu Charles Kingsleyn Hypatia eli uusia vihollisia vanhassa hahmossa (WSOY 1908).
Hypatia on pääosassa vuonna 2009 valmistuneessa elokuvassa Agora. Elokuvassa hän keksii anakronistisesti planeettojen kiertävän elliptisillä radoilla 1 200 vuotta ennen Johannes Kepleriä ja päivää ennen omaa kuolemaansa.
Kirjallisuutta
- Deakin, Michael A.B.: Hypatia and Her Mathematics. American Mathematical Monthly 101 no 3, 1994.
- Dzielska, Maria: Hypatia of Aleksandria. ISBN 0-674-43775-6.
Lähteet
- Hypatia britannica.com. Viitattu 29.3.2023. (englanniksi)
- John A. McGuckin: St. Cyril of Alexandria: On the Unity of Christ, s. 13. Translated and with Introduction by John A. McGuckin. Crestwood, NY: Saint Vladimirs Seminary Press, 1995. ISBN 978-0-88141-133-1.
- John A. McGuckin: St. Cyril of Alexandria: On the Unity of Christ, s. 14. Translated and with Introduction by John A. McGuckin. Crestwood, NY: Saint Vladimirs Seminary Press, 1995. ISBN 978-0-88141-133-1.
Aiheesta muualla
Biografista kirjallisuutta
- Damaskios: Hypatian elämä (Arkistoitu – Internet Archive), katkelma teoksesta Isidoroksen elämä (englanniksi)
- Johannes, Nikean piispa: Hypatian elämä (Arkistoitu – Internet Archive), katkelma teoksesta Kronikat, 84.87-103 (englanniksi)
- Justice, Faith L.: The Lady Philosopher of Alexandria (englanniksi)
- Landman, Howard A.: Hypatia of Aleksandria (englanniksi)
- Lindemann, Kate (toim.): Hypatia of Alexandria Women Philosophers (englanniksi)
- O’Connor, John J. & Robertson, Edmund F.: Hypatia of Alexandria MacTutor History of Mathematics archive. (englanniksi)
- Sokrates Skolastikko: Hypatian elämä (Arkistoitu – Internet Archive), katkelma teoksesta Kirkollinen historia (englanniksi)
Muita artikkeleita
- Heikura, Pekka T.: Kuka murhasi filosofi Hypatian? – Piispa Kyrillos ja Hypatian kuolema. niin & näin 4/2000, 30–33.