Hymyilevä Buddha

Pommi oli plutoniumpohjainen imploosiotyyppinen fissioräjähde, jollaisen Yhdysvallat räjäytti toisen maailmansodan aikana kokeeksi nimellä Trinity ja sodassa Nagasakin Fat Man -nimisen pommin. Tässä pommissa oli kaksitoista räjähdysainekiilaa eli "linssiä"[2], jotka puristivat räjähtäessään alikriittisen plutoniumpallon kasaan, niin että se muuttui imahduksessa kriittiseksi ja ketjumainen, laajeneva fissioreaktio saattoi alkaa ja pommi räjähtää.

Pommi oli metallikehikkoon koottu poikkileikkaukseltaan kuusikulmainen laite, jonka korkeus oli 1,25 metriä ja paino 1 400 kg. Näin ollen se ei soveltunut näppärästi kuljetettavaksi sotilaskäyttöiseksi ydinaseeksi. Se koostui kahdestatoista räjähdelinssistä, jotka sijaitsivat kiilamaisesti pallomaisen plutoniumkappaleen ympärillä. Noin 100 kg:n painoiset räjähdelinssit koostuivat hitaasta ja nopeasta räjähteestä. Linsseissä oli hidas räjähde sisempänä tylppänä ulospäin sojottavana kartiona. Hidas räjähde oli baratolia ja nopea RDX:ää kuten Fat Manissa. Neutronilähteeseen oli vaikeuksia saada poloniumia, joka on harvinainen alkuaine. Pommin ytimessä olevan plutoniumin sisällä oli vielä noin 2 cm:n läpimittainen beryllium-polonium-neutronilähde.

Intia käytti ensimmäisessä kokeessaan räjähdekiilojen räjäyttämiseen yksittäisiä sytyttimiä, ei räjähtävää johtoa jollainen oli kehitetty Los Alamosissa tarkoitusta varten. Intian käyttämät sytyttimet olivat alttiita syttymään ulkoisesta häiriöstä, esim. salaman kentästä tai staattisesta sähköstä. Kytkimet joilla nallit sytytettiin, olivat suurinopeuksisia kaasuputkikytkimiä. Intian ensimmäistä koetta kehittivät DRDO (puolustusvoimien tutkimuslaitos) ja BARC (Bhabhan atomitutkimuskeskus). Intian tutkimusohjelman johtaja oli BARC:n Raj Ramanna. Suurin osa pommin kehitystyöstä tehtiin BARC:ssa. DRDO:n puolella tehtiin imploosiosysteemi, joka suunniteltiin puristamaan plutonium puoleen nykyisestä tiheydestään. Pommin kehittelyssä räjäytettiin vuosina 1971–1973 noin 500 erilaista koesysteemiä räjähdyslinssien oikean muodon etsimiseksi.

Pommi oli määrä räjäyttää Khetolain sotilasalueella Pokhranin alueella Tharin autiomaassa Rajasthanin osavaltiossa maan pinnan alla. Paikka on 25 km:n päässä Pokhranista. Suunnilleen 10–13 kilometrin päässä on Loharkin kylä.

Kokeen valmistelun vaikeudet kertoivat selvää kieltään siitä, että kyse oli vain koepommista. Pommin plutonium-poloniumydin oli koottu Trombayssä ja räjähdelinssit tulivat muualta. Kun pommikoetta alettiin valmistella 13. maaliskuuta kokoamalla pommia ytimestä ja räjähdelinsseistä aamupäivällä, autiomaan kuumuus muutti pommin osien mittoja lämpölaajenemisen takia ja niinpä pommin kokoaminen meni pieleen. Seuraavana päivänä kokoaminen aloitettiin aiemmin. Yksi pommin 100 kg painavista räjähdelinsseistä särkyi kun se putosi vahingossa kokoamismökin lattialle. Tilalla käytettiin varalinssiä.

Pommi räjähti maan alla tarkoitusta varten tehdyssä 107 metrin syvyisessä L:n muotoisessa kaivoskuilussa 18. toukokuuta 1974 kello 8:05. Maa järisi kohtalaisesti 4,9 Richterin voimalla ja autiomaan hiekka pöllysi. Maahan ilmestyi lautasmainen 10 metriä syvä, 47 metrin läpimittainen sortumakraatteri ja halkeamia 80 kilometrin säteellä kraatterin keskustasta. Kraatteri lienee myöhemmin laajentunut 60-metriseksi.

Pokhran-1 tai "Hymyilevä Buddha" kokeen voimaksi ilmoitettiin noin 12 kilotonnia, mutta todellinen voima on ollut ehkä vain 4-8 kilotonnia.[3] Erilaisia voima-arvioita on esitetty perustuen muun muassa järistyksen voimaan ja kraatterin kokoon. Joka tapauksessa kokeen voima oli välillä 2–20 kilotonnia. Tiedetään, että räjäytetyn imploosiolaitteen rakenne koostui vain 12:sta räjähdysainelinssistä. Yleensä pommeissa on enemmän linssejä takaamaan hyvä imploosio. On tiedossa, että heikosti valmistettu plutoniumase räjähtää "liian aikaisin" pienellä teholla. Intian koe oli siis eräänlainen "köyhän miehen imploosiopommi" jos sitä vertaa amerikkalaisten ensimmäisiin imploosiopohjaisiin ydinpommeihin.

Tapausta sanottiin virallisesti ”rauhanomaiseksi ydinräjäytykseksi” (engl. Peaceful Nuclear Explosion, lyhenteenä PNE) vaikka todellisuudessa ohjelman tarkoitus oli tietenkin sotilaallinen.

Tämän jälkeen Intia pidättyi muista ydinkokeista vuoden 1998 Operaatio Shaktiin asti. Mutta kulissien takana Intian tiedemiehet kehittelivät armeijalle ydinasetta edelleen.