Hyman G. Rickover

Rickover syntyi puolanjuutalaiseen perheeseen, joka pakeni pogromeja vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen ja muutti New Yorkiin Yhdysvaltoihin. Hänen isänsä oli räätäli. Perhe asui vuodesta 1908 Chicagossa.[2][3] Rickover kävi Yhdysvaltain laivastoakatemian vuosina 1918–1922 ja palveli insinööriupseerina eri aluksilla. Jatko-opintojen jälkeen hän suoritti sähköinsinöörin tutkinnon Columbian yliopistossa vuonna 1929. Sen jälkeen hän kouluttautui sukellusvenepalvelukseen New Londonin laivastotukikohdassa ja palveli useilla sukellusveneillä sekä taistelulaiva USS New Mexicolla. Rickover oli vuonna 1937 muutaman kuukauden miinanraivaaja USS Finchin kapteenina, mutta hänet siirrettiin omasta pyynnöstään insinöörilinjalle ja komennettiin Caviten laivastotukikohtaan Filippiineillä. Vuodesta 1939 hän työskenteli laivastoministeriössä, johon seuraavana vuonna perustettiin laivavirasto Bureau of Ships. Rickover oli toisen maailmansodan aikana sen sähköosaston johtajana.[2][1][3][5] Hän sai vuonna 1942 kommodoria vastaavan kapteenin arvon.[4] Aivan sodan lopulla heinäkuussa 1945 hänet määrättiin vähäksi aikaa telakan päälliköksi Okinawalle.[2][1]

Sodan jälkeen Rickover oli vuosina 1946–1947 koulutuksessa Oak Ridgen laboratoriossa, jossa jatkettiin Manhattan-projektia kehittämällä ydintekniikkaa.[1][2] Rickover vakuuttui ensimmäisten joukossa siitä, että ydinkäyttöiset alukset ja varsinkin ydinsukellusveneet olisivat laivaston tulevaisuus, ja vaati voimakkaasti niiden kehittämistä, mutta Yhdysvaltain atomienergiakomissio ei aluksi jakanut tätä käsitystä. Rickover sai kuitenkin ministeriön-esimiehensä Earle Millsin sekä laivaston komentajan Chester W. Nimitzin tuen, joten lokakuussa 1948 Bureau of Shipsin alaisuuteen perustettiin Rickoverin johtama ydinvoimajaosto (Nuclear Power Division).[3][2] Hän työskenteli yhdessä Oak Ridgen tutkimusjohtajan Alvin M. Weinbergin kanssa.[3] Helmikuusta 1949 alkaen Rickover johti samanaikaisesti myös atomienergiakomission laivareaktoriosastoa (Naval Reactors Branch). Tämä kaksoisrooli toi hänelle johtavan aseman ydinalusten kehittämisohjelmassa. Työn tuloksena rakennettiin maailman ensimmäinen ydinsukellusvene USS Nautilus, joka otettiin virallisesti käyttöön tammikuussa 1954. Rickoverin johdolla rakennettiin myös vuosina 1956–1957 Shippingportin ydinvoimala, Yhdysvaltain ensimmäinen täysimittainen siviilikäytössä ollut ydinvoimala.[3][5][1]

Rickover tuli tunnetuksi julkisuudessa, ja poliitikkojen vaatimuksesta laivasto ylensi hänet vuonna 1953 kontra-amiraaliksi, 1958 vara-amiraaliksi ja 1973 amiraaliksi.[5][1][2] Hän johti laivareaktoriosaston pohjalta muodostettua Naval Reactors -virastoa vuoteen 1982, jolloin hän vetäytyi palveluksesta yli 63 vuoden sotilasuran jälkeen.[3][2] Hänet pakotettiin eläkkeelle hänen kritisoituaan uuden presidentin Ronald Reaganin hallinnon suurta sotilasbudjettia tuhlaavaiseksi.[4] Vankkumaton ydinvoiman puolustaminen teki Rickoverista kiistanalaisen hahmon. Hänen onkin katsottu jarruttaneen kaasuturbiinien käyttöön siirtymistä pinta-aluksissa.[5] Hän myös johti virastoaan itsevaltaisesti, ja haastatteli ja hyväksyi henkilökohtaisesti jokaisen Yhdysvaltain ydinkäyttöisille aluksille palvelukseen hakeneen upseerin.[5][4] Toisaalta eläköidyttyään hän sanoi julkisesti olevansa huolissaan ydinvoimaan liittyvistä vaaroista ja toivovansa sen käytön kieltämistä kansainvälisellä sopimuksella.[4] Vuonna 1984 paljastui, että hän oli uransa aikana pyytänyt ja saanut urakoitsijoilta kalliita lahjoja.[5]

Rickoverille myönnettiin yhtenä harvoista henkilöistä kongressin kultamitali kahdesti, ensi kerran vuonna 1958.[4] Hän sai myös vuonna 1964 Enrico Fermi -palkinnon[1] ja vuonna 1980 Presidential Medal of Freedom -mitalin.[4] Hänen mukaansa nimettiin vuonna 1983 käyttöön otettu sukellusvene USS Hyman G. Rickover. Hänet on haudattu Arlingtonin sotilashautausmaalle.[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hyman G. Rickover Wikimedia Commonsissa