Hygriini

Hygriini eli 2-asetonyyli-1-metyylipyrrolidiini (C8H15NO) on pyrrolidiinirakenteen sisältävä alkaloidi. Sitä esiintyy erityisesti kokapensaiden lehdissä ja eräissä Solanales-lahkon kasveissa. Ulkomuodoltaan se on viskoosia keltaista ja pistävänhajuista nestettä. Se on välituote kasvien valmistaessa tropaanialkaloideja.[2][3][4][5]

Hygriini
Tunnisteet
CAS-numero 496-49-1
IUPAC-nimi (R)-1-(1-metyylipyrrolidin-2-yyli)propan-2-oni
SMILES CC(=O)CC1CCCN1C[1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C8H15NO
Moolimassa 141,21 g/mol

Ominaisuudet. biosynteesi ja kemiallinen synteesi

Muiden alkaloidien tavoin hygriini on emäksinen. Kasveissa se esiintyy optisesti puhtaana aktiivisena R(+)-isomeerina. Tämä isomeeri on suoloinaan stabiili, mutta eristettynä rasemisoituu nopeasti. Myös toinen hygriinin isomeereistä (-)-hygriini rasemisoituu nopeasti mahdollisesti avoketjuisen muodon kautta.[4][5]

Kasvit syntetisoivat yhdistettä lähtien ornitiiniaminohaposta, josta muodostuu N-metyyli-Δ1-pyrroliumkationi, joka reagoi asetoetikkahapon tai asetoasetyylikoentsyymi-A:n kanssa Mannich-reaktiolla, jolloin tuotteena muodostuu hygriiniä. Hygriini hapetetaan edelleen ja kasvit tuottavat siitä tropinonia.[3][6]

Hygriinin valmistamiseen synteettisesti on useita tapoja, mutta ne ovat usein monivaiheisia. Yksi tapa valmistaa hygriiniä on γ-metyyliaminobutyraldehydin ja etyyliasetoasetaatin välinen kondensaatioreaktio. Yhdistettä voidaan valmistaa myös lähtemällä N-metyyliproliinin etyyliesteristä, joka pelkistetään DIBALin avulla ketoniksi. Muodostuva yhdiste reagoi (metoksimetyyli)trifenyylifosfoniumbromidin kanssa muodostaen vinyylieetterin, joka hajoaa spontaanisti aldehydiksi. Tämä aldehydi reagoi Grignard-reaktiolla metyylimagnesiumbromidin kanssa, jolloin muodostuu hygroliinia (C8H17NO). Hygroliini hapetetaan hygriiniksi Dess–Martin-perjodinaanilla.[7]

Lähteet
  1. Hygrine – Substance summary NCBI. Viitattu 21. marraskuuta 2011.
  2. David R. Dalton, Linda M. Mascavage & Michael Wilson: Alkaloids, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 21.11.2011
  3. Linda M. Mascavage, Serge Jasmin, Philip E. Sonnet, Michael Wildson & David R. Dalton : Alkaloids, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 06.11.2011
  4. P. B. Saxena: Chemistry of alkaloids, s. 19. Discovery Publishing House, 2007. ISBN 978-8183563161. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.11.2011). (englanniksi)
  5. Eckart Eich: Solanaceae and convolvulaceae - secondary metabolites, s. 67. Springer, 2008. ISBN 978-3-540-74540-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.11.2011). (englanniksi)
  6. Finian J. Leeper, John C. Vederas: Biosynthesis, s. 185. Springer, 2000. ISBN 978-3540665731. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.11.2011). (englanniksi)
  7. Enzo B. Arévalo-García & Juan Carlos Q. Colmenares: A short synthesis of (+)-hygrine. Tetrahedron Letters, 2008, 49. vsk, nro 16, s. 3995–3996. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.11.2011. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.