Hydroksyyliammoniumnitraatti

Hydroksyyliammoniumnitraatti eli HAN (NH3OHNO3) on hydroksyyliammonium- ja nitraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä tutkitaan käytettäväksi ajoaineena sotilas- ja avaruusteknillisiin käyttötarkoituksiin.

Hydroksyyliammoniumnitraatti
Tunnisteet
CAS-numero 13465-08-2
Ominaisuudet
Molekyylikaava NH3OHNO3
Moolimassa 96,052
Ulkomuoto Väritön kiteinen aine[1]
Sulamispiste 48 °C[1]
Tiheys 1,84 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Liukenee veteen

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa hydroksyyliammoniumnitraatti on väritöntä hygroskooppista kiinteää ainetta. Se on puhtaana epästabiilia, koska se sisältää samassa yhdisteessä sekä pelkistimen (hydroksyyliammoniumioni) että hapettimen (nitraatti-ioni). Hydroksyyliammoniumnitraatti liukenee hyvin veteen. Kuumennettaessa yhdiste hajoaa vesiliuoksenakin muodostaen kaasumaisia reaktiotuotteita ja hajoamisnopeus on suurempi verrattuna muihin hydroksyyliammoniumsuoloihin.[1][2]

Valmistus ja käyttö

Hydroksyyliammoniumnitraattia voidaan valmistaa pelkistämällä typpihapon vesiliuosta elohopeaelektrodien avulla. Anodin ja katodin välinen tila erotetaan toisitaan puoliläpäisevällä ionomeerimembraanilla.[3][4]

Hydroksyyliammoniumnitraatin vesiliuosta tutkitaan ajoaineena sotilas- ja avaruusteknillisiin tarkoituksiin. Sitä voidaan käyttää joko seoksena nitrometaanin ja isopropyylinitraatin kanssa tai sellaisenaan sidottuna kantajapolymeeriin. Yhdisteen etuna on sen korkea tiheysimpulssi (250-270 s) ja nykyisiin hydratsiinipohjaisiin ajoaineisiin nähden alhaisempi myrkyllisyys.[1][5][6] Yhdistettä käytetään ajoaineena NASA:n Green Propellant Infusion Mission-projektin (GPIM) satelliiteissa ja luotaimissa ja ensimmäinen projektin satelliiteista on tarkoitus laukaista vuonna 2016[7].

Lähteet
  1. Jai Prakash Agrawal: High Energy Materials, s. 231–232. Wiley-VCH, 2010. ISBN 978-3-527-32610-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.6.2015). (englanniksi)
  2. G.B. Manelis: Thermal Decomposition and Combustion of Explosives and Propellants, s. 243–244. CRC Press, 2003. ISBN 9780415299848. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.6.2015). (englanniksi)
  3. Ralph E. White: Modern Aspects of Electrochemistry, s. 14. Springer, 2009. ISBN 978-1-4419-0654-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.6.2015). (englanniksi)
  4. M.R. Tant,K.A. Mauritz,G.L. Wilkes: Ionomers, s. 338. Springer, 2012. ISBN 978-0-7514-0392-3. nitrate&f=false Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.6.2015). (englanniksi)
  5. Jacqueline Akhavan: Explosives and Propellants, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 17.6.2015
  6. Committee on Air Force and Department of Defense Aerospace Propulsion Needs: A Review of United States Air Force and Department of Defense Aerospace Propulsion Needs, s. 183. National Academies Press, 2006. ISBN 978-0-309-10247-6. nitrate&f=false Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.6.2015). (englanniksi)
  7. Green Propellant Infusion Mission (GPIM) Ball Aerospace. Viitattu 17.6.2015. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.