Hyökyaalto

Hyökyaalto on hyökyvä aalto, hyöky[1]. Hyökyaaltona pidetään aaltoa, jonka korkeus on vähintään kaksi kertaa säätilassa vallitseva merkitsevä aallonkorkeus.[2] Tietyssä tilanteessa syntyvästä hyökyaallosta käytetään nimitystä roistoaalto.[3]

Suuri aalto murtuu rannikon läheisyydessä.

Aaltoja muodostava tuulen ja merenpinnan välinen prosessi johtaa kaikenkokoisten aaltojen syntymiseen, pienistä vedenpinnan rypyistä todella suuriin aaltoihin. Siksi on kehitetty merkitsevän aallonkorkeuden käsite. Todella suurten aaltojen syntymisen todennäköisyys normaalissa aallokonmuodostumisprosessissa on pieni mutta olemassa.[4]

Aaltojen kasvua kuvaavan epälineaarisen Schrödingerin yhtälön analyyttinen ratkaisu, Peregrinen solitoni, on johdettu vuonna 1983. Se selittää, miten tyynen merenpinnan keskellä voi syntyä hyvin korkea aalto, roistoaalto, jonka kaltaisten oletetaan aiheuttaneen lukuisia merionnettomuuksia. Nämä aallot häviävät syntypaikallaan yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin. Sitä tukevia mittauksia on tehty optiikan puolella.[3]

Suurimmat yksittäiset aallot voivat olla noin kaksi kertaa merkitsevän aallonkorkeuden verran.[5]

Itämerellä on mitattu 14 metrin aalto vuonna 2004. Tätä korkeammat aallot ovat valtamerilläkin harvinaisia.[6]

Erityisen suuria aaltoja voivat muodostaa positiivinen interferenssi kahden eri suunnasta tulevan aaltokuvion kohdatessa tai aaltoenergian kohdentuminen esimerkiksi merivirtojen kohtauspisteessä.[4] Myös matalikolla voi olla samanlainen aaltoja vahvistava vaikutus kuin merivirtojen kohtaamisella.[7]

Tsunamiksi kutsutaan maanjäristyksen aiheuttamaa sarjallista hyökyaaltoa,[8] jonka aallonkorkeus nousee, kun se osuu rantaan.[9]