Hyökkäyksen linja

Hyökkäyksen linja on viidestä linjamiehestä koostuva amerikkalaisen jalkapallon hyökkäysmiehistö. Hyökkäyksen linjan tehtävänä on juoksupeleissä blokata puolustajia pois pallonkantajan tieltä ja heittopeleissä suojata pelinrakentajaa (QB).

Hyökkäyksen linja työssään. Sentteri (62), sisemmät linjamiehet (64 ja 55) sekä ulommat linjamiehet (79 ja 63) blokkaavat juoksupelissä tilaa pallonkantajalle (25).

Hyökkäyksen linjan keskimmäinen pelaaja on sentteri, joka antaa aloitussyötön pelinrakentajalle. Sentterin molemmille puolille asettuu yksi sisempi hyökkäyksen linjamies (engl. Offensive Guard) ja uloimpana hyökkäyksen linjassa ovat kookkaimmat linjan pelaajat, ulommat hyökkäyksen linjamiehet (engl. Offensive Tackle). Hyökkäyksen linjassa usein nähdään myös sisempää laitahyökkääjää (TE) uloimman linjamiehen (T) vieressä.

Pelin aikana linjamiehen liike on usein vain pari askelta kolmipiste asennosta. Linjamiehet ovat tyypillisesti kooltaan joukkueen isoimpia pelaajia, usein yli 100 kg jopa lähellä 140 kg. Linjamieheltä vaaditaan hyvää ketteryyttä ja tasapainoa. Lisäksi linjamiestä tarvitaan juoksemaan pallonkantajan edellä, joten juoksunopeuttakin pitää tarvittaessa löytyä. Moderneissa juoksupeleissä linjamiehistä usein Guardille tulee rooli blokata tilaa pallonkantajalle.

Juoksupelit

Hyökkäyksen linja blokkaa puolustuksen yrityksen, jotta pelinrakentaja voi heittää pallon.

Juoksupeleissä linjamiesten päätehtävä on luoda tyhjä tila tai "reikä" pallonkantajalle. Heidän rooli voivat työntää myös puolustusta taaksepäin tai sivulle, jotta pallonkantaja pääsee heistä ohi.

Heittopelit

Heittopeleissä linjamiesten pitää pysäyttää puolustuksen pelaajat varsinkin pelinrakentajan säkitykseltä (sack) ennen kuin hän heittää pallon. Yksinkertaisesti hyökkäyksen linjan päätehtävä on hidastaa tai estää puolustusta pääsemästä käsiksi pelinrakentajaan, jotta hänellä on aikaa katsoa sopiva pallon vastaanottaja ja heittää pallo hänelle.

Hyökkäyksen linjamiesten sijoittuminen

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.