Yleisötilaisuus

Suomessa yleisötilaisuuksia koskee nykyisin vuonna 1999 annettu kokoontumislaki (530/1999)[1]. Se koskee toisaalta mielenosoituksia ja muita niihin verrattavia yleisiä kokouksia, toisaalta erilaisia yleisötilaisuuksia, kuten erilaisia julkisia huvitilaisuuksia, näyttelyjä ja kilpailuja. Laki ei koske julkisyhteisöjen järjestämiä virallisia tilaisuuksia eikä uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia.

Yleisötilaisuuden järjestämisestä on eräin poikkeuksin ilmoitettava poliisille viimeistään viisi vuorokautta etukäteen. Poliisi voi kieltää tilaisuuden järjestämisen, jos on ilmeistä, että siinä ei kyetä ylläpitämään järjestystä ja turvallisuutta tai jos sen järjestäminen muutoin voi aiheuttaa huomattavaa vahinkoa tai häiriötä. Poliisi voi antaa tällaista tilaisuutta varten myös sitovia ohjeita järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi ja sivullisille aiheutuvien haittojen vähentämiseksi taikka määrätä tilaisuuden keskeytettäväksi. Tilaisuuden järjestäjä voi asettaa järjestystä ylläpitämään järjestyksenvalvojia. Yleisötilaisuuteen ei saa tuoda ampuma- tai teräasetta, räjähdysainetta tai muuta niihin verrattavaa vaarallista esinettä.

Kuluttajille suunnattuja tapahtumia ja toimintoja koskee myös kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011)[2], jota valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto[3]. Kuluttajaturvallisuuslaki velvoittaa huolelisuuteen, osallistujien informointiin turvallisuudesta, onnettomuusseurantaan, vakavista onnettomuuksista ilmoittamiseen Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon sekä laatimaan turvallisuusasiakirjan, mikäli tilaisuudessa on yli 2 000 osallistujaa tai mikäi siinä on muu merkittävä riski.

Aikaisemman lain mukaan julkisten huvitilaisuuksien järjestäminen on eräin poikkeuksin edellyttänyt viranomaisten lupaa. Laissa oli säädettynä rajoituksia sellaisten järjestämiselle pyhäpäivinä, etenkin jouluna ja pääsiäisenä sekä hallituksen määrääminä rukouspäivinä.[4] Lääninhallituksella oli kuitenkin valta myöntää näistä kielloista poikkeuslupia.