Huuhaa
Huuhaa on sana, jota käytetään perättömistä, epätieteellisistä väitteistä ja uskomuksista.[1][2] Skepsis ry myöntää vuosittain Huuhaa-palkinnon taholle, joka on vakiinnuttanut näennäistieteiden asemaa.[1]
Sanan taustalla on englannin slangisana hoo-ha ’meteli, hässäkkä, kohu’,[3] jonka alkuperästä sanakirjat eivät ole yksimielisiä.[4][5][6] [7] Suomessa huuhaasta on puhuttu ainakin 1970-luvulta alkaen.[3]
Lähteet
- Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4. Teoksen verkkoversio.
- Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 225. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- Hoo-ha Merriam-Webster Dictionary. Viitattu 11.3.2014. (englanniksi)
- Hoo-ha The Free Dictionary. Viitattu 18.3.2014. (englanniksi)
- Hoo-ha Your Dictionary. Viitattu 11.3.2014. (englanniksi)
- Hakusana "hoo-ha" Oxford English Dictionary. Arkistoitu 18.3.2014. Viitattu 29.11.2013. (englanniksi).
Kirjallisuutta
- Häyry, Heta & Karttunen, Hannu & Virtanen, Matti (toim.): Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 38. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1989. ISBN 951-9269-48-7. Teoksen verkkoversio.
- Kaaro, Jani: Kaiken oudon ensyklopedia. Helsingissä: BTJ, 2009. ISBN 978-951-692-731-5.
- Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4. Teoksen verkkoversio.
- Selin, Risto & Ollikainen, Marketta & Salmi, Ilpo V. (toim.): Paholaisen asianajajan paluu: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 63. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1997. ISBN 951-9269-88-6.
Aiheesta muualla
- Merituuli Ahola: Huuhaa Suomi. City-lehti 23/2001.
- Arno Kotro: Koulu ei kasvata huuhaa-kriittisyyteen. Helsingin Sanomat 25.6.2010.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.