Huu

Huu on lounaissuomalaisen uskomuksen mukaan joko olento, joka näyttäytyy enteenä ennen jonkun kuolemaa, tai kummituksena joka käy puremassa ihmistä.[1]

Muinaisskandinaavin levinneisyysalue noin vuonna 900. Oranssi osoittaa itäisen päämurteen vaikuttaneen Lounais-Suomen rannikkoseudulla.

Huunpurema tarkoittaa selittämättömästi ihoon ilmestynyttä mustelmaa, jota on pidetty tulevan kuoleman enteenä. [2]

Kyseessä oletetaan olevan tuonpuoleiseen lähtevän sukulaisen sielun jättämä merkki. Toisinaan huusta on puhuttu myös mystisenä kummituksena, joka kiertelee ihmisiä puremassa.

Huu viittaa mahdollisesti muinaisnorjalaista alkuperää olevaan hugr-sanaan joka tarkoittaa sielua tai vaeltavaa henkeä. [1]

Samantapainen, suomalaiseen mytologiaan vakiintuneempi "kuoleman merkki" on marras.

Lähteet
  • Itkonen, Erkki (toim.): Suomen sanojen alkuperä A–K. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-692-9.

Viitteet
  1. Suomen etymologinen sanakirja: Huu Suomen etymologinen sanakirja. Kotus: Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 22.2.2023.
  2. Vanhan kirjasuomen sanakirja: huun+purema
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.