Huruksela

Hurukselan kylänosia ovat Salonmäki, Heikkilänmäki, Mammulanmäki, Hirvenmäki, Kahrinmäki ja Sakkara. Kylää halkovat monet Kymijoen sivuhaarat, kuten Leppäjoki, Hirvenjoki, Takajoki ja Vuorenjoki. Kylän eteläosissa kohoavat Vehkovuori (66,5 m), Mäyrävuori ja Vartioisvuori. Etelän suunnalle aukeavalta Vartioisvuorelta on suora näkyvyys Kotkan Pernoon kylän Haukkavuorelle, ja molemmat vuoret ovatkin muinaisia vainovalkeiden polttopaikkoja.

Hurukselan maaperän tunnusomainen piirre ovat jääkauden paljastamat avokalliot, joista suurimmat ovat kooltaan useita hehtaareita.

Hurukselan kasvillisuus on seka- ja havumetsää sekä viljelysmaiden kasvillisuutta. Kymijoesta ja metsien pilkkomasta viljelysmaasta johtuen kylän linnusto on erittäin runsas ja monipuolinen. Pesivään lajistoon kuuluvat muun muassa harmaahaikara, kaulushaikara, ruisrääkkä ja kalasääski.

Hurukselasta on löydetty kivikauden aikaisia asuinpaikkoja, joista löydöksinä on mm. kivikirveitä, talttoja ja saviruukkujen palasia. Osolahden läheltä on löytynyt mahdollinen kivikauden kvartsilouhos ja Härmänkankaan suunnalta useita kivikauden asuinpaikkoija, joista on löytynyt kvartsi-iskoksia.

Muita esihistoriallisen ajan löytöjä kylän alueelta ovat mahdollinen vanhemman roomalaisajan rannerenkaan katkelma [2], sekä viikinkiajan kulkunen [3].

Pysyvän asutuksen kylään arvioidaan syntyneen 1100–1200 luvuilla. Ensimmäiset kirjalliset maininnat Hurukselan kylästä ovat 1400-luvulta. 1500-luvun puolivälin jälkeen Hurukselassa oli 12 taloa, joista muodostui kylän ns. kantatilat, pääosin 1600-luvun alkupuolella. Talot olivat numerojärjestyksessä Heikkilä, Purtilo, Koho, Rysä, Kahari, Sakuri, Hirvi, Yrjölä (Susi), Halkola, Loppari, Einola ja Mattila. Vuoden 1754 väestöluettelon mukaan kylässä asui kaikkiaan 101 henkilöä. Kylän suojainen sijainti (lännessä, pohjoisessa ja idässä Kymijoki, kaakossa ja etelässä suuret suoalueet) säästi kylän suuremmilta hävityksiltä isonvihan ja pikkuvihan aikana. Kylässä Kymijoen rannalla Wredebytä vastapäätä sijaitsee varsin tunnettu Tyllikivi, joka on saanut nimensä tyllipitsin kaupasta, jota harjoitettiin joen rannalla Ruotsin ja Venäjän rajan kulkiessa joessa.

Hurukselan kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1890. Kansakoulun ensimmäinen opettaja oli myöhemmin kansanedustajana toiminut Vilho Reima. Vuosina 1895–1900 opettajana toimi Kaarlo Wuorio (1861–1900), joka myös perusti Hurukselan torvisoittokunnan.[4] Koulu lakkautettiin vuonna 2004 oppilaiden vähyyden vuoksi.

• Kylässä on seuratalo Soihtula, joka on entinen suojeluskunnan talo. Talo on suosittu syntymäpäivien, häiden, sukujuhlien, huutokauppojen, myyjäisten ja kokousten sekä kurssien pitopaikkana.
• Soihtulan pihapiirissä sijaitsee vesimylly, jonka yhteyteen on rakennettu kotiseutumuseo. Museo esittelee Hurukselan ja laajemminkin alueen talonpoikaiskulttuuria.
• Kylän eteläosassa sijaitsee Ahvionkosket, joissa voi harrastaa koskimelontaa.
• Kahrinmäellä sijaitseva Aholan lomalaidun tarjoaa mm. majoitus- ja ruokapalveluja sekä koskenlaskua Kymijoella.
• Kylän pohjoisimmassa kohdassa Kymijoen Susikosken rannalla sijaitsee kauppakahvio Susikoski, joka on erityisesti motoristien suosima levähdyspaikka.
• Kylästä löytyy myös useita muita maatalouden ja puutarhojen palveluja ja tuotteita sekä majoitusta tarjoavia yrityksiä.

• Juha Hirvi, ampuja
• Matti Pohjola, Helsingin kauppakorkeakoulun professori
• Risto Rautava, kaupunginvaltuutettu, Helsinki
• Vilho Reima, Hurukselan kansakoulun 1. opettaja, entinen kansanedustaja, toi äitienpäivän vieton Suomeen.

• Martti Korhonen: Kymi Virta - Kartano - Pitäjä, 1993. ISBN 952-9826-01-X.
• Useita tekijöitä: Kymin historia 1. Kouvolan Kirja- ja Kivipaino, 1960.
• Veikko Kallio: Kymin historia 2. WSOY, 1990. ISBN 952-90-2478-9.