Huomen-lehmä

Huomen syntyi aikana, jolloin biotekniikka oli Suomessa nuori ja kasvava ala[4], jolle asetettiin erittäin suuria odotuksia. Biotekniikasta odotettiin 1990-luvun alun lama-Suomeen uusia menestyviä yrityksiä[5]. Myös toiveita syövän ja aidsin kaltaisten sairauksien voittamisesta esitettiin. Nämä odotukset liitettiin tulevina vuosina alan julkiseksi symboliksi nousseeseen Huomeneen.[2]

Media suhtautui Huomeneen ja sitä ympäröiviin hurjiin tulevaisuuden näkymiin varsin kritiikittömästi[5]. Helsingin Sanomat kertoi joulun alla 1993 arvokasta lääkemaitoa[6] lypsävän Huomenen olevan "kymmenen tai satojen miljoonien markkojen arvoinen". Tammikuussa 1994 Savon Sanomat kertoi puolestaan lääkemaidon maksavan "noin miljardi markkaa kilolta".[2]

Huomenessa ilmeni terveysongelmia, jotka koituivat lopulta sen kohtaloksi.[2] Huomenta ei uskallettu saattaa tiineeksi, koska siirtogeenikonstruktion pelättiin leviävän muuallekin kuin maitorauhasiin, millä olisi voinut olla eläimen kannalta tuhoisat seuraukset.[7]

1990-luvun puolivälissä lääkelehmät viettivät hiljaiseloa median suhteen. Tuohon mennessä alan tutkimushankkeisiin oli kuitenkin saatu mukaan niin valtion (mm. Sitra sijoitti Pharming B.V.:hen 10 Mmk[2]) kuin kansainvälistä rahaakin. Rahoittajat odottivat tuloksia, mutta kaupallistaminen osoittautui vaikeaksi.[2] Markkinoita uusille tuotteille ei ollut.[8] Siirtogeenisten eläinten kohdalla yliarvioitiin niiden lyhyen aikavälin vaikutukset.[2]

2000-luvun alkuun mennessä geeniteknologian kritiikki oli rantautunut Suomeen. Julkisuudessa alettiin puhua hankkeista kriittiseen sävyyn. Myös teknologiaa kehittävien yhtiöiden rahat alkoivat loppua. Syksyllä 2001 Pharming ajautui selvitystilaan[9], seuraavassa kuussa Huomen-lehmä lopetettiin ylipainon ja nivelvaivojen takia[10], ja vuoden loppuun mennessä Pharming oli konkurssissa[9]. Lopetettu Huomen-lehmä täytettiin ja sijoitettiin Kuopion luonnontieteelliseen museoon.[11] Nykyisin se on esillä Bioteknia-rakennuksessa, jossa Kuopion yliopiston A. I. Virtanen -instituuttikin toimii.[10]

Valtavan huomion myötä bioteknologiaan alkoi virrata rahaa. Huomenen kehittänyt Jänteen tutkimusryhmä perusti FinnGene-yhtiön, jonka piti kaupallistaa osaaminen ja muuttaa lupaukset rahaksi.[2] Tulevina vuosina Jänteen ympärille Kuopion yliopistoon rakentui kokonainen bioteknologiasektori, helmenään A.I. Virtanen -instituutti, jonka kasvua rahoitettiin myös yliopistosta lakkautetun hammaslääketieteen kompensaatiorahoilla ja -viroilla. Professori Juhani Jänne sai itse 1994 Matti Äyräpään palkinnon. Lupaukset olivat kuitenkin ennenaikaisia. Punasolun kasvutekijä huomattiin patentoiduksi Yhdysvalloissa, minkä katsottiin viivästyttävän lääkemaidon tuotantoa ainakin kymmenellä vuodella.[2]

Hollantilainen Pharming-yhtiö osti FinnGenen ja alkoi kehittämään Suomessa Alankomaissa aikaisemmin kehitetyn geenisonni-Hermanin jälkeläisiä[11]. Hermanin jälkeläisissä oli siirtogeeni, joka tuotti niiden maitoon laktoferriinia. Julkisuudessa puhuttiin jälleen lääkelehmistä, ja tulevat tuotteet liitettiin löyhästi jopa syövän ja aidsin parantamiseen[12]. Maalattu kuva oli erittäin pinnallinen. Tekninen puoli kuvattiin naivistisesti ja jätettiin osin salaperäisyyden varjoon. Viestinnässä keskityttiin vetoamaan inhimillisyyteen ja tunteisiin muun muassa kertomalla eläinten hyvästä hoidosta.[2] Taloudellinen ja kaupallinen tarkastelu jäi mediassa kuriositeetiksi. Ainoita tätä puolta analysoivia artikkeleita, ”Herman syrjäytti Huomenen” ilmestyi Talouselämä-lehdessä (14/1996).[2] Artikkelissa todettiin Pharmingilla olevan Euroopassa kilpailijoita ja siirtogeenisen tuotannon olevan riskialtista. Lisäksi artikkelissa kerrottu Pharming - FinnGene kaupassa siirtyneen Huomenen tasearvo, 7 000 markkaa, paljasti, miten suuri osuus koko yhtiön arvosta oli pelkillä odotusnäkymillä.[2]

Keskustelua geenitekniikan riskeistä ja haasteista ei osattu vielä käydä[13] - sitä saatiin odottaa vuosikymmenen loppupuolelle[14], jolloin debatti esimerkiksi kloonauksesta (Dolly-lammas) ja GMO-lajikkeiden maahantuonnista käynnistyi.

Huomenesta jäi jälki alan kotimaiseen historiaan ja erityisesti Kuopion yliopistoon kertyneiden julkaisujen, rahoituksen ja osaamisen myötä[10]. Esimerkiksi ensimmäistä länsimaista geenilääkettä markkinoille 2009 tuomassa oleva Ark Therapeutics perustuu suurelta osin A.I. Virtanen -instituutin professori Seppo Ylä-Herttualan työhön. Ylä-Herttuala on palkittu Jänteen tavoin Matti Äyräpään palkinnolla. Mikäli lääke saa myyntiluvan, olisi se ensimmäisiä todellisia näyttöjä geeniteknologian kaupallisen potentiaalin lunastamisesta, joita alalla on odotettu Huomenesta lähtien.[15] Joulukuussa 2009 EMEA kuitenkin hylkäsi Ark Therapeuticsin Cerepro-lääkkeen myyntilupahakemuksen, ja tammikuussa 2010 yritys ilmoitti aloittavansa YT-neuvottelut, jotka koskivat 50 % sen työntekijöistä.

• Geenimuunneltu organismi
• Siirtogeeniset eläimet

• Väliverronen, Esa: Tarinoita Huomenesta - eli miten biotekniikan tulevaisuutta tuotetaan. (Journalismikritiikin vuosikirja 2002) Tiedotustutkimus, 2002, 25. vsk, nro 1, s. 109–124. Artikkelin verkkoversio (html).

• MOT-ohjelman "Biolypsykone" käsikirjoitus (16.2.2004) (Arkistoitu – Internet Archive)