Hunzan ruhtinaskunta

Baltitin linna Hunzan entisessä pääkaupungissa Karimabadissa.

Hunzan ruhtinaskunta sijaitsi Hunzan laaksossa Karakorumin vuoriston länsiosassa Gilgitin pohjoispuolella. Sen naapuriruhtinaskunta oli Nagir (tai Nagar).[1] Kahden ruhtinaskunnan aluetta erotti joki.[2] Hunzan ruhtinaskunnan pääkaupunki oli Baltit, eli nykyinen Karimabad.[3] Hunzan ja viereisen Nagirin asukkaat eli hunzat tai burušot puhuivat burušaskin kieltä. Luoteisosissa asui myös wakheja. Uskonnoltaan Hunzan asukkaat olivat ismailiitteja. Hunzan asukasluku oli vuonna 1931 noin 13 500.[1]

Hunzan hallitsijat käyttivät arvonimeä mir tai tham. He olivat läheistä sukua viereisen Nagirin hallitsijoille.[1] Molempien maiden hallitsijat jäljittivät omassa perinteessään sukunsa Aleksanteri Suureen, jonka sotilaiden väitettiin perustaneen Baltitin, Ganeshin ja Altitin kylät.[4]

Hunzan ruhtinaskuntaa pidettiin verrattain voimakkaampana, kuin viereistä Nagiria. Sen hallitsijat olivat ajoittain muodollisesti alaisia vaihdellen Kiinalle tai Gilgitin hallitsijoille. Erityisesti 1800-luvulla he tulivat tunnetuksi sarjoista ryöstöretkiä Kašgarin ja Kashmirin välillä kulkevia karavaaneja vastaan. Vangiksi otettuja orjuutettiin ja myytiin Badakšanissa. Sikhit valtasivat Gilgitin 1800-luvulla, mutta heidän ei yrityksistään huolimatta onnistunut alistaa Hunzaa. Vuonna 1869 tuolloinen tham suostui kuitenkin maksamaan tribuuttia Jammun ja Kashmirin Dogra-maharadžalle. Kashmirilaiset eivät kuitenkaan saaneet itse liikkua Hunzan alueella.[1] Hunzan hallitsijat saivat vastineeksi myös vuosittaisen avustusrahan.[5]

Muhammad Nazim.

Vuonna 1891 Safdar Ali murhasi isänsä ja nousi Hunzan hallitsijaksi. Safdar Ali alkoi tehdä uusia ryöstöretkiä Gilgitin suunnalla. Brittejä huolestuttivat lisäksi hänen yhteytensä Venäjälle.[1] Safdar Ali oli tavannut venäläisen kapteeni Bronislav Grombtševskijin, mikä herätti epäilyksiä venäläisten aikeista Pamirin suunnalla niin sanotun suuren pelin aikana. Tämä olisi taas saattanut uhata Brittiläistä Intiaa. Britit tekivät vuonna 1891 sotaretken keskenään liittoutuneita Hunzaa ja Nagaria vastaan. Brittien vallattua Hunzan linnakkeet Hunzasta ja Nagirista tuli Brittiläisen Intian alaisia ruhtinaskuntia osana Gilgit Agency -aluetta.[5] Safdar pakeni ja valtaan nostettiin hänen veljensä Muhammad Nazim. Häntä seurasi Ghazan Khan vuonna 1938.[1]

Intian jaon yhteydessä Hunzan ja Nagirin hallitsijat tekivät 18. marraskuuta 1947 sopimuksen ruhtinaskuntien liittymisestä Pakistaniin.[5] Hunzan ruhtinaat menettivät maallisen valtansa Zulfikar Ali Bhutton hallinnollisten uudistusten yhteydessä vuonna 1975, jolloin entisten ruhtinaskuntien alueista tuli tavallisia piirikuntia.[5]