Hun Sen

Hun Sen (kiin. 雲升 tai 洪森, s. 5. elokuuta 1952) on ollut Kambodžan pääministeri vuodesta 1985.[1]

Hun Sen Maailman talousfoorumin kokouksessa 2010.

Hun Sen syntyi Sting Trangin piirissä Kompong Chamin provinssissa. Hän kävi koulua Phnom Penhissä ennen liittymistään punakhmereihin vuonna 1970. Hun Sen itse väittää liittyneensä vasta prinssi Norodom Sihanoukin vetoomuksesta. Hän pakeni Itä-Kambodžaan pidätyksiä ja toimi siellä aluksi kuriirina ja nousi lopulta Pol Potin armeijan kommandantiksi 1976. Hän haavoittui viisi kertaa ja menetti silmän taistelussa ennen Phnom Penhin valtausta huhtikuussa 1975.^lähde?

Hun Sen nimitettiin Itä-Kambodžaan rykmentin varakomentajaksi, ja hän päätyi Vietnamiin toukokuussa 1977 epäselvissä olosuhteissa. Hän väittää vaihtaneensa puolta vastustamansa punakhmerinhallinnon vuoksi mutta myös mahdollisesti paetessaan puolueen puhdistusta tai jouduttuaan vangiksi. Kun vietnamilaiset valloittivat Phnom Penhin 1979, Hun Senista tuli Vietnamin tukeman uuden hallituksen jäsen. Hänestä tuli ulkoministeri ja varapäämies 1979, Kansan vallankumouksellisen puolueen politbyroon jäsen 1981 ja ministerineuvoston puhemies ja valtionpäämies 1985.^lähde?

Vietnamin joukot vetäytyivät maasta 1989 ja YK:n turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenmaan laatima rauhansopimus solmittiin 1991. Huolimatta punakhmerien ja Hun Senin joukkojen järjestämästä pelottelusta 1993 vaaleissa, yli 90 % äänioikeutetuista äänesti. Kuningas Norodom Sihanouk antoi Hun Senille vuonna 1993 arvonimen Sâmdech.^lähde?

Rojalistinen Kansallinen yhtenäisyysrintama puolueettoman, rauhallisen ja yhteistyön Kambodžan puolue (Funcinpec), jota johti kuningas Norodom Sihanoukin vanhin poika prinssi Ranariddh, sai 45 prosenttia äänistä ja 58 paikkaa 120-paikkaiseen parlamenttiin, kun taas Hun Senin Kambodžan kansanpuolue sai 38 prosenttia ja 51 paikkaa. Syytökset vaaliepäselvyyksistä uhkasivat kaataa koko rauhansopimuksen, ennen kuin kuningas Sihanouk taivutteli sekä Ranariddhin että Hun Senin kanssapääministereiksi. Syyskuussa 1993 hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka palautti monarkian, ja Sihanouk määräsi Ranariddhin ensimmäiseksi pääministeriksi ja Hun Senin toiseksi. Ranariddh vetosi perinteisiin, kun taas Hun Sen tunnettiin kykenevänä, vetoavana ja populistisena puhujana.^lähde?

Hun Sen järjesti 7. heinäkuuta 1997 verisen vallankaappauksen, joka syöksi Ranariddhin vallasta. Kansainvälinen painostus ja kehitysavun epääminen pakottivat Hun Senin pitämään vaalit seuraavana vuonna valtansa laillistamiseksi. Hun Senin kansanpuolue sai 27. heinäkuuta 1998 vaaleissa yli puolet äänistä ja 64 paikkaa muttei kahta kolmasosaa, minkä se olisi tarvinnut hallituksen muodostamiseen. Hun Sen joutui neuvottelemaan Funcinpecin kanssa, ja joulukuun alussa muodostettiin koalitiohallitus. Ranariddh nimitettiin parlamentin puhemieheksi ja Hun Sen ainoaksi pääministeriksi. Koalitiohallitus ei hillinnyt hänen autoritaarisia taipumuksiaan. Kansalaiset osoittivat mieltään ja mellakoivat 1998 vaalien jälkeen. Ennen helmikuun 2002 paikallisvaaleja kuoli yli 20 ehdokasta ja aktivistia. Vaalien tuloksena kansanpuolue hallitsi kaikkia alueita. Mellakointi jatkui myös ennen 2003 vaaleja.^lähde?

Vaikka Kambodzan kehitys on monilla mittareilla ollut myönteistä, demokratian suhteen kehitys on mennyt huonompaan suuntaan. Pääministeri Hun Sen hallitsee maata yhä autoritaarisemmin ja diktatuurisemmin. Vuoden 2013 vaalit antoivat vielä toivoa demokraattisesta kehityksestä, kun ilmeisestä vilpistä huolimatta oppositio pääsi lähes tasoihin hallitsevan kansanpuolueen CPP:n kanssa. Kehitysapurahojen varmistamiseksi toteutetusta pohjimmiltaan näennäisestä demokratiasta on alettu luopua. Vuonna 2017 tärkeimmän oppositipuolueen CNRP.n toiminta kiellettiin ja sen johtaja pidätettiin. Lukuisia journalisteja ja ihmisoikeusaktivisteja on pidätetty tai karkotettu maasta, itsenäisiä radiokanavia ja vapaata lehdistöä on rajoitettu. Brittilehti The Guardian luonnehti Hun Senia "täysivaltaiseksi diktaattoriksi".[2]

Vuoden 2018 vaaleissa pääministeri Hun Senin johtama Kambodzan kansanpuolue CPP voitti kaikki parlamentin 125 paikkaa. Vaaleissa ei ollut lainkaan pääoppositiopuolueen Kambodzan kansallisen pelastuspuolueen CNRP:n ehdokkaita, sillä puolue oli kielletty edellisenä vuonna ja sen johtaja oli vankilassa odottamassa tuomiota maanpetoksesta. Vaaleissa oli hallitsevan puolueen lisäksi ehdokkaita tuntemattomista pienpuolueista. Länsimaat, oppositio ja ihmisoikeusjärjestöt pitivät vaaleja epäuskottavina ja vilpillisinä. Yksipuoluejärjestelmä sekä Hun Senin 33 vuotta kestänyt itsevaltainen valtakausi sai jatkoa.[3]