Humberto Delgado

Humberto Da Silva Delgado [ũˈbɛɾtu dɛɫˈɡadu] (5. toukokuuta 1906 Torres Novas, Portugali [1] – 13. helmikuuta 1965 Villanueva del Fresno, Espanja[2]) oli portugalilainen kenraali ja poliitikko. Delgado oli alun perin António de Oliveira Salazarin diktatuurin innokas kannattaja, mutta toimittuaan Portugalin suurlähetystön sotilasattašeana Kanadassa ja Washingtonissa hän kääntyi tätä vastaan ja ryhtyi ajamaan demokratian palauttamista maahan. Toimiessaan Portugalin siviili-ilmailuviraston johtajana hän asettui ehdolle vuoden 1958 presidentinvaalissa, mutta sai vilpilliseksi väitetyssä ääntenlaskennassa vain 25 prosenttia äänistä ja hävisi diktatuurihallinnon ehdokkaalle, amiraali Américo Deus Tomásille. Delgado joutui hakemaan turvapaikkaa Brasilian Lissabonin-lähetystöstä ja siirtyi sitä kautta maanpakoon Brasiliaan, josta käsin hän vastusti Salazarin diktatuuria.[1]

Humberto Delgadon patsas

Vuonna 1961 Delgado järjesti portugalilaisen loistoristeilijä Santa Marian ryöstön, mikä toi Portugalin poliittisen opposition kymmeneksi päiväksi lehtien otsikoihin. Hänen asemansa vastarintaliikkeen johdossa kuitenkin heikkeni vuosi vuodelta. Syksyllä 1964 Delgadon tilalle asetettiin kuuden miehen ryhmä, minkä jälkeen Delgado ryhtyi valmistelemaan paluuta vastarintaliikkeen johtoon Portugalissa.[3]

Helmikuussa 1965 Delgado yritti palata Brasiliasta salaa Espanjan kautta Portugaliin, mutta Portugalin turvallisuuspoliisin PIDE:n agentit murhasivat hänet ja hänen sihteerinsä rouva Arajaris Camposin Villanueva del Fresnon kylässä, viiden kilometrin päästä Portugalin rajalta[2].[3]

Bruno De Almeida ohjasi vuonna 2012 elokuvan Operação Outono, joka kertoo Delgadon viimeisistä vaiheista hänen yrittäessään paluuta kotimaahansa.