Hullut koirat

Popedan levy-yhtiö Poko Rekords odotti Hulluista koirista yhtyeen läpimurtoa, sillä edellinen studioalbumi Raswaa koneeseen! oli menestynyt kohtalaisesti ja yhtye veti keikoilleen mukavasti ihmisiä. Uskoa lisäsi se, että niin ikään Pokolle kuulunut Eppu Normaali oli lyönyt läpi kolmannella albumillaan.[5]

Äänitykset tehtiin vuodenvaihteessa 1980–1981. Tuottajana työskenteli Eppu Normaalin kitaristi Mikko ”Pantse” Syrjä. Tieto uuden levyn työstämisestä tuli Popedalle yllättäen, eikä valmiita kappaleita juurikaan ollut,[1] ja valmiitkin kappaleet olivat vanhoja, jo 1970-luvun puolivälissä tehtyjä lauluja. Uudet kappaleet tehtiin vasta studiossa, missä aikaa kului juhlimiseen ja juomiseen.[1][5] Miksaukseen käytettiin aikaa vain yksi päivä.[7] Kitaristi Ari Puukka on sanonut olevansa sitä mieltä, että pidempi studioaika olisi parantanut levyn laatua.[8]

Solisti Pate Mustajärvi on kertonut albumin teosta:

»Meille tapahtui samoin niin kuin kävi esim. Hassisen koneelle. Bändi soitti joitain sointukiertoja ja Ismo [Alanko] käveli kämpässä edes takaisin ja teki samalla laulumelodiaa. Me tehtiin tuohon aikaan samalla tavalla. Sen takia on monta Popeda-levyä, jossa lukee säv. sov. Lehtinen, Mikkonen, Mustajärvi, Puukka. Ne tehtiin kimpassa ja sitä kautta Arwolta [Mikkonen] alkoi tulla biisien aihioita.»
(Pate Mustajärvi, laulusolisti[9])

Kitaristi Arwo Mikkosen ehdotus albumin nimeksi oli Älämölöö, jossa levyn nimi olisi kirjoitettu viistosti punaisella maalilla vasemmasta alakulmasta oikeaan yläkulmaan. Levy nimettiin kuitenkin Hulluiksi koiriksi.[10]

Albumin äänimaailma on Popedan mittapuussa erikoinen, sillä siitä puuttuu yhtyeelle tyypillinen raju, ”jyräävä” soundi. Äänessä on paljon diskanttia, ja laulu on huomattavan taka-alalla. Näihin ongelmiin on pidetty mahdollisenä syynä sitä, että äänityspaikkana toiminut MSL-studio oli juuri muuttanut Ylöjärveltä Lempäälään, eikä ollut vielä täysin valmis. Teoriaa tukee se, että Eppu Normaalin saman vuoden julkaisu Cocktail Bar kärsi samanlaisista ongelmista.[1] Studion omistaja Mika Sundqvistin mukaan studion uudet efektilaitteet aiheuttivat sen, että äänimaailmasta katosi tietty raakuus.[11]

”Vankilalaulu” muuttui studiossa jonkin verran. Pate Mustajärvi lauloi kappaleen tuottaja Pantse Syrjälle, joka teki siihen sen pohjalta soinnut. Syrjälle selvisi myöhemmin, että kappaleen kirjoittaja, yhtyeestä jo lähtenyt Ilpo Ainiala, oli tehnyt alun perin aivan erilaisen soinnutuksen.[11]

Muusikot

• Pate Mustajärvi – laulu
• Arwo Mikkonen – sähkökitara, akustinen kitara, laulu
• Ari Puukka – rytmikitara
• T.T. Holm – rummut
• Eebo Lehtinen – bassokitara

• ”The Jailbird’s” (Pantse Syrjä, Jykä Melartin ja Pate Mustajärvi) – laulu ja soitto kappaleessa ”Vankilalaulu”
• Kaapo Lehtonen – huilu
• Maija & Mikko – taustalaulu

Muut

• Tuottaja: Pantse Syrjä
• Äänitetty MSL-studiossa Lempäälässä joulukuussa 1980 ja tammikuussa 1981
• Miksattu helmikuussa 1981
• Kansi: Juho Juntunen (”San Francisco Juntunen”)

[6]

• Kontiainen, Vesa: Aitoa suomirokkia: Poko Rekordsin historia. Like, 2004. ISBN 952-471-400-0.
• Kontiainen, Vesa & Starck, Kjell: Popeda: Ilikeesti kiitää – vuodet 1977–2008. Like, 2009. ISBN 978-952-01-0328-6.