Hullun lehmän tauti

Ensimmäiset BSE-tapaukset Manner-Euroopassa syntyneillä naudoilla todettiin vuosina 1989–1990 Ranskassa, Portugalissa ja Sveitsissä. 1990-luvun puoliväliin mennessä tautia oli tavattu myös Alankomaissa, Belgiassa, Luxemburgissa ja Liechtensteinissa. Vuoden 2000 aikana BSE-tauti paisui Britannian sisäisestä ongelmasta koko Euroopan unionin kriisiksi.[6]

Kun Ranskassa oli vuoden 1999 aikana todettu 39 BSE-tapausta, vuoden 2000 sadas tapaus kirjattiin tuon vuoden marraskuun 15. päivänä. Ranskan hallitus ilmoitti lokakuussa 2000 tehostetuista BSE-testeistä epäilyttävissä olosuhteissa kuolleille naudoille. Ranskan pääministeri Lionel Jospin ilmoitti marraskuussa tehostetuista toimista BSE-tautia vastaan, muun muassa liha-luujauhon käytön ehdottomasta kieltämisestä eläinten ravinnoksi. Saksassa kahden ensimmäisen BSE-tapauksen löytyminen 14. marraskuuta 2000 aiheutti lähes hysterian ja romahdutti naudanlihan myynnin. Euroopan unionin maatalousministerit kielsivät 4. joulukuuta liha-luujauhon käytön kaikille ihmisten ravinnoksi tarkoitetuille eläimille vuoden 2001 alusta lukien toistaiseksi. Espanjassa ilmoitettiin maan ensimmäisestä hullun lehmän tauti -tapauksesta 22. marraskuuta 2000 ja Italiassa 15. tammikuuta 2001.[7]

Pohjoismaiden ensimmäinen BSE-tapaus löydettiin Pohjois-Jyllannin alueelta Tanskasta 28. helmikuuta 2000.[8][9] Elokuussa 2001 Suomi, Ruotsi ja Itävalta olivat ainoat Euroopan unionin jäsenmaat, joista BSE-tautia ei ollut tavattu. EU:n tieteellisen ohjauskomitean heinäkuussa 2000 esittämässä arviossa taudin leviämistä näihin maihin pidettiin epätodennäköisenä, joskaan sitä ei voitu sulkea poiskaan.[10]

Syksyllä 2001 BSE-tapauksia tavattiin useista siihen asti taudilta säästyneistä Euroopan maista, esimerkiksi Itävallasta, Slovakiasta, Sloveniasta ja Tšekistä. Lokakuuhun 2001 mennessä tautia oli tavattu kaikkiaan 16 Euroopan maassa. Ensimmäisenä nautojen tehotestausten vuonna 2001 Britteinsaarten ulkopuolella todettiin yli tuhat tapausta. BSE-tapaukset ovat harventuneet sen jälkeen, kun tehokkaat torjuntatoimet aloitettiin. Vuonna 2004 koko Euroopan unionin alueella todettiin 865 hullun lehmän tauti -tapausta, joista 522 muualla kuin Britteinsaarilla. Vuonna 2005 vastaavat luvut olivat 482 ja 289.[11]

Pitkän itämisajan vuoksi yksittäisiä tapauksia saattaa kuitenkin ilmetä vielä vuosienkin kuluttua. Esimerkiksi keväällä 2006 tautia tavattiin ruotsalaiselta karjatilalta Västeråsista. Samalla tämä tapaus oli Ruotsin ensimmäinen BSE-tapaus.

Heinäkuussa 2010 Euroopan komissio ilmoitti, että hullun lehmän taudista oli käytännössä päästy eroon koko Euroopan unionin alueella. Samalla komissio suositteli, että pakkoteurastuksista luovutaan tavattaessa sairastunut lehmä. Komissio linjasi, että aiemmin BSE-taudin vaivaamaan karjaan kuulunut nauta voitiin myydä kuluttajille edellyttäen, että siitä otettu testitulos oli negatiivinen ennen eläimen siirtymistä ravintoketjuun.[12]

Vuonna 2017 Espanjassa oli yksi tautitapaus.[13] Puolassa todettiin yksi hullun lehmän tauti -tapaus alkuvuonna 2019.[14]

Suomessa todettiin toistaiseksi ainoaksi jäänyt tapaus 7. joulukuuta 2001 eräällä keskikokoisella lypsykarjatilalla Kärsämäellä Pohjois-Pohjanmaalla.[15][16] Sairasteurastetusta, vuonna 1995 syntyneestä lehmästä otetun näytteen osoittauduttua BSE-positiiviseksi tilan koko karja lopetettiin ja tuhottiin, tilan eritteet hävitettiin ja eläintilat desinfioitiin. Myös kaikki sairastuneen lehmän jälkeläiset tuhottiin.[17] Tapauksen alkuperä ei koskaan selvinnyt. BSE-taudin pääasiallisena tartuntalähteenä pidettyä liha-luujauhoa ei ollut käytetty kyseisellä tilalla rehuksi yli 20 vuoteen. Vuoden 2001 alkupuolella sairasteurastetusta saman tilan naudasta otettu BSE-näyte oli ollut negatiivinen.[18]

Pohjois-Pohjanmaan läänineläinlääkärin mukaan tilan karjaa oli hoidettu täysin moitteettomasti. Hän paheksui Turun Sanomissa tilan omistajaperheen joutumista julkisuusmyllyyn ilman omaa syytään.[19] Yhdellä iskulla elämäntyönsä menettänyt viljelijäperhe vetosi Maaseudun Tulevaisuudessa tilansa rauhoittamiseksi uteliailta. Omistajat olivat joutuneet kutsumaan poliisin ja turvamiehet suojelemaan tilan yksityisyyttä, minkä lisäksi apuna oli paikallisen tuottajayhdistyksen jäseniä.[20]

BSE-taudin löytymistä Suomesta pidettiin kovana kolauksena Suomen imagolle puhtaiden elintarvikkeiden tuottajana, mutta toisaalta sen katsottiin osoittaneen suomalaisen valvontajärjestelmän tehokkaaksi.[16] Kohun vuoksi Atrian ja HK Ruokatalon osakekurssit laskivat yli kymmenen prosenttia.[19] Liha-luujauhon käyttö märehtijöiden ravinnoksi oli kielletty Suomessa vuonna 1995, mutta sioille ja siipikarjalle sen antaminen oli sallittu.[7]

Jo helmikuussa 2001 oli epäilty BSE-tapausta eräällä suomussalmelaisella karjatilalla. Yksi tilan lehmistä oli kärsinyt vapinasta, tärinästä ja hikoilusta, joiden arveltiin viitanneen hullun lehmän tautiin. Vaikka teurastetusta lehmästä otettu BSE-näyte osoittautui negatiiviseksi, tila asetettiin varotoimena karanteeniin. Tämä merkitsi, ettei kyseiseltä tilalta saanut viedä eläimiä tai rehua ilman eläinlääkärin lupaa.[21] Alkiolaisen keskustaryhmän kansanedustaja Sulo Aittoniemi arvosteli Lipposen hallitukselle helmikuussa 2001 jättämässään kirjallisessa kysymyksessä viranomaisia BSE-hysterian lietsomisesta.[22]

Kärsämäen tapauksen jälkeen silloinen maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä ilmoitti, että BSE-testien määrä Suomessa viisinkertaistettaisiin siihenastisesta. Maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston päällikkö Jaana Husu-Kallio sekä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) puheenjohtaja Esa Härmälä korostivat, että kyseessä oli yksittäistapaus, ja vakuuttivat, ettei se antanut aihetta epäilyihin suomalaisen naudanlihan turvallisuudesta. Euroopan komissio oli aiemmin vuonna 2001 arvioinut, että BSE-valvonta toimi Suomessa erittäin hyvin.[18] Myös Atrian ja HK Ruokatalon toimitusjohtajat vakuuttivat, että kotimaista naudanlihaa oli turvallista syödä.[19] Vuonna 2004 Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos (EELA) tutki liki 130 000 näytettä BSE-taudin varalta.[11]

BSE:n löytyminen Suomesta ja siitä seuranneet toimet aiheuttivat valtiolle miljoonien eurojen kustannukset, mutta sen nostattama kohu jäi Suomessa lopulta lyhytaikaiseksi. Myöhemmin maa- ja metsätalousministeriön kansliapäälliköksi nimitetty Jaana Husu-Kallio sai Kuluttajaliiton myöntämän palkinnon avoimesta tiedottamisesta tapauksen aikana. Husu-Kallio arvioi 20 vuotta tapahtuneen jälkeen BSE:n historiallisen merkityksen olevan etenkin siinä, että zoonoosien eli eläimistä ihmisiin tai päinvastoin siirtyvien sairauksien merkitys kansanterveyttä uhkaavana tekijänä tuli yleiseen tietoisuuteen.[19]

Tautia on tavattu Euroopan ulkopuolelta Falklandinsaarilla, Omanissa, Kanadassa ja Japanissa. Japanin tautitapaus 10.syyskuuta 2001[23] oli ensimmäinen BSE-tapaus Aasiassa. Se oli myös ensimmäinen ei-tuontinaudassa todettu tapaus Euroopan ulkopuolella. Israelissa todettiin ensimmäinen BSE-tapaus kesäkuun alussa 2002.[24]