Hullujen häkki

Hullujen häkki
La Cage aux folles
Ohjaaja	Édouard Molinaro
Käsikirjoittaja	Francis Veber; Édouard Molinaro;
Perustuu	Jean Poiret’n näytelmään
Tuottaja	Marcello Danon
Säveltäjä	Ennio Morricone
Kuvaaja	Armando Mannuzzi
Leikkaaja	Robert Isnardon; Monique Isnardon;
Tuotantosuunnittelija	Mario Garbuglia
Pukusuunnittelija	Piero Tosi
Lavastaja	Mario Garbuglia
Pääosat	Ugo Tognazzi; Michel Serrault;
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Ranska, Italia
Tuotantoyhtiö	Les Productions Artistes Associés; DA.MA. Produzione;
Levittäjä	United Artists; Netflix
Ensi-ilta	1978, Suomessa 1979
Kesto	92 min
Alkuperäiskieli	italia; ranska
Aiheesta muualla
	IMDb
	Elonet
	AllMovie
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OKNimi-testi OK

Hullujen häkki (tv-esityksessä Narrien naimakaupat, La Cage aux folles) on Édouard Molinaron ohjaama italialais-ranskalainen komediaelokuva vuodelta 1978. Se perustuu Jean Poiret’n bulevardikomediaan, jota on Suomessa esitetty nimillä Herrat diivat ja Hupsujen häkki. Tarina kertoo revyyteatterin omistajamiehestä (Ugo Tognazzi) ja tämän elämänkumppanista, yrityksensä tähtiesiintyjänä toimivasta drag-artistimiehestä (Michel Serrault). Ensinmainitun poika on alkanut seurustella äärikonservatiivisen poliitikon tyttären kanssa, ja nyt tulevat appivanhemmat ovat tulossa ensivisiitille vävyehdokkaan vanhempien luo. Komiikkaa syntyy, kun miespari yrittää vierailun ajan teeskennellä tavanomaista heteroavioparia.

Elokuvalle myönnettiin parhaan vieraskielisen elokuvan Golden Globe -palkinto,[1] ja se oli Oscar-ehdokkaana parhaan sovitetun käsikirjoituksen, parhaan ohjauksen ja parhaan puvustuksen sarjoissa[2].

Molinaron elokuvasta alkoi näytelmän tarinan valtava menestys sekä Euroopassa että erityisesti Yhdysvalloissa. Elokuva poiki kaksi eurooppalaista jatko-osaa, Narrit nailoneissa (1980) ja Narrien naimakauppa (1985) sekä yhdysvaltalaisversion Lainahöyhenissä (1996) ja jo 1980-luvun alussa samannimisen Broadway-musikaalin.[3][4]

Lähteet

Cage aux Folles, La goldenglobes.com. Viitattu 24.3.2021.
Oscars.org
Ylänen, Helena: Viikon ainoa ensi-iltaelokuva: Kolmas kerta toden sanoo. Helsingin Sanomat, 15.4.1984, s. 17. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 24.3.2021.
Kajava, Jukka: Tytöt raskaina, pojat ystävinä. Suuri musikaali elää yhä. Helsingin Sanomat, 15.4.1984, s. 19. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 24.3.2021.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Cage aux Folles, La goldenglobes.com. Viitattu 24.3.2021.

[2] Oscars.org

[3] Ylänen, Helena: Viikon ainoa ensi-iltaelokuva: Kolmas kerta toden sanoo. Helsingin Sanomat, 15.4.1984, s. 17. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 24.3.2021.

[4] Kajava, Jukka: Tytöt raskaina, pojat ystävinä. Suuri musikaali elää yhä. Helsingin Sanomat, 15.4.1984, s. 19. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 24.3.2021.