Hukkaputki

Hukkaputkessa riepoteltiin sen ajan poliitikkoja, julkisuuden henkilöitä, byrokratiaa ja suurvaltapolitiikkaa. Osansa saivat muun muassa tuoreen presidentin Mauno Koiviston jahkailut, formulakuljettaja Keke Rosbergin ajo-ongelmat kuin Ronald Reaganin euro-ohjushankekin. Sarjan sketsit kuvattiin usein likimain lähetyspäivänä, jolloin ohjelma kykeni reagoimaan uutisaiheisiin nopeammin kuin mikään aiempi suomalainen sketsisarja.[2]

Kekseliään journalismiparodian ja uutiskuvamanipulaation myötä sarja viitoitti tietä muun muassa Frank Pappa Show'lle ja Iltalypsylle 1990-luvulla.[5]

Ohjelmaa kritisoitiin vasemmistolaisuudesta, ja moni sarjan näyttelijöistä tunnettiinkin vasemmistolaisena, näkyvimmin heistä Kristiina Halkola.[5] Puolitoista viikkoa Hukkaputken ensimmäisen jakson esittämisen jälkeen Ilta-Sanomissa julkaistiin yleisönosastokirjoitus otsikolla ”Kommunistien Hukkaputki”. Sen kirjoittaja, nimimerkki ”Kolme tulevaa tuomaria” sanoi, että ”television viihdeohjelmien uusin tulokas Hukkaputki oli poliittisen viemärin pää” ja syytti ohjelman tekijöitä stalinismin tukijoiksi. Nimimerkki päätti kirjoituksensa tuomioon: ”Yle antoi ja sai muutkin melkein antamaan ylen”. Hukkaputken käsikirjoittaja ja ohjaaja Pentti Järvinen muisteli Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 2016 ohjelman tekijöiden saaneen alkuaikoina negatiivista palautetta sävyyn ”painukaa Neuvostoliittoon”. Järvisen mukaan Hukkaputki nousi kuitenkin katsojatilastojen kärkeen vuoden 1982 aikana.[3]

Hukkaputkea esitettiin uusintana vuonna 2005, jolloin sarjan alkuperäiset jaksojen sketsit ja osa musiikkiesityksistä oli koostettu 16 jaksoon. Sarjan sen aikainen ajankohtaissatiiri sitoi komedian vahvasti aikaansa jo määritelmänsä perusteella. 1980-luvun ajankohtaisiin aiheisiin liittyvät sketsit eivät olisi enää puhutelleet katsojia nykypäivänä.[2] Sarjan muutamia jaksoja alkuperäisessä muodossa esitettiin Yle Teemalla marraskuussa 2008.[6]

VL-Media julkaisi sarjan jaksot 1–20 alkuperäisessä muodossa kahtena erillisenä DVD:nä helmikuussa 2019.[7]

Lähde: Radio- ja televisioarkiston RITVA-tietokanta[8]

Sarjan ohjaaja Pentti Järvinen ei halunnut sarjan näyttelijöiksi sen ajan tähtikoomikoita. Kristiina Halkolan hän valitsi sarjaan nimenomaan ärsyttämään, herättämään tunteita. Kari Sorvali otettiin mukaan, koska hän oli järeän näköinen ja siten uskottava ajankohtaistoimittaja. Jukka Sipilästä tuli sarjan tavaramerkeistä, rehevän kansanmiehen arkkityyppi.

Hukkaputken alkuaikoina sarjassa näytellyttä Tuija Ahvosta Järvinen kuvailee ”lempikoomikokseen”.[1] Ahvonen oli näyttelijänä kuriton, hän unohteli vuorosanoja tai sanoi jotain väärin, jolloin muut joutuivat peesaamaan.[1] Ahvonen kärsi sarjan teon aikaan mielenterveysongelmista, jonka takia hän joutui jäämään pois sarjasta kesken toisen tuotantokauden.[1] Näyttelijä Ahvonen kuoli lokakuussa 1983 tehtyään itsemurhan.[9]

Muut näyttelijät sarjan elinkaaresta loppuun olivat Erkki Saarela ja Leena Uotila. Kari Sorvali näytteli sarjan 1. tuotantokaudella, ja 2. tuotantokaudella hänen tilalleen tuli Kari Franck.

Jokaisessa ohjelmassa oli myös musiikkia. Laulut sävelsi Olli Ahvenlahti ja sanoitti Pentti Järvinen.[1] Yhtä jaksoa kohden tehtiin yleensä kaksi laulua.[10] Suurin osa kappaleista oli parodioita iskelmistä, iskelmälaulajista ja sanoittajista.[10] Komiikkaa lauluista haettiin siitä, että vääristä asioista laulettiin väärällä tavalla.[10] Usein liikuttiin niin lähellä iskelmätodellisuutta, että jotkut luulivat tekijöiden olleen tosissaan.[10] Järvinen kertoo kappaleiden teossa menneen aikaa, koska hän ei ollut ikinä kiinnostunut loppusoinnusta. Järkevän kappaleen keksimiseen meni ainakin yhtä paljon aikaa kuin viiden sketsin kirjoittamiseen.[1]

Johanna Kustannus julkaisi vuonna 1983 kokoelmalevyn Hukkaputki - Hukkaa päälle!, joka sisälsi sarjassa esitettyjä lauluja.[11] Kokoelma julkaistiin julkaisuvuonna LP-levynä ja C-kasettina. Vuonna 2001 albumista julkaistiin CD-painos. Se oli samalla ensimmäinen suomalainen pitkäsoittolevy, joka perustuu viihdeohjelmaan.[10] Mikään muu suomalainen viihdesarja ei ennen Hukkaputkea ollut tehnyt itse laulujaan alusta lähtien.[10]

• Annala, Jukka: Toopelivisio. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-066-0.

• Hukkaputki Ylen Elävässä arkistossa