Hukkakaura

Hukkakaura (Avena fatua) on yksivuotinen heinäkasvi ja kuuluu samaan sukuun viljellyn kauran (Avena sativa) kanssa. Se on erittäin helposti leviävä rikkakasvi, joka haittaa varsinkin viljakasvien viljelyä. Sitä pidetään niin haitallisena, että sen torjunnasta on useissa maissa säädetty erityinen laki. Suomessa kasvin löytäjällä on ilmoitusvelvollisuus viranomaiselle. Hukkakauran saastuttama peltopinta-ala on Suomessa tällä hetkellä noin 17 % koko peltoalasta eli runsas 384 000 hehtaaria[2]. Hukkakaura pärjää usein kevätviljan joukossa paremmin kuin syysviljassa.[3] Hukkakaura täytyy hävittää kitkemällä tai kemiallisesti torjumalla. Kitketyt hukkakaurat täytyy hävittää polttamalla.[4]

Hukkakaura
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Kaurat Avena
Laji: fatua
Kaksiosainen nimi

Avena fatua
L.

Katso myös

  Hukkakaura Wikispeciesissä
  Hukkakaura Commonsissa

Hukkakauraa tavataan koko Euroopassa ja laajoilla alueilla Aasiassa. Se on levinnyt Pohjois-Amerikkaan ihmisen mukana, samoin kuin viljelty kaura.[5]

Miksi vaarallinen

Hukkakaura on erittäin haitallinen rikkakasvi ja se on Suomessa luokiteltu vieraslajiksi,[6] koska se kilpailee tehokkaasti varsinaisen viljelykasvin kanssa vedestä, ravinteista ja valosta.[4] Koska sillä ei ole käytännössä lainkaan rehuarvoa, se aiheuttaa sadolle laadunmenetyksiä.[7] Hukkakauran siemententuotto vaihtelee paljon riippuen kilpailusta muiden viljelykasvien kanssa. Yhdestä röyhystä tulee keskimäärin 80–90 siementä, mutta juurikasmaassa se voi tuottaa 800–900 siementä ja kaurapelloilla 50–200 siementä.[8] ja osa siemenistä varisee maahan jo ennen sadonkorjuuta. Noin 5–10% siemenistä itää syksyllä mutta ne eivät talvehdi. Hukkakauran siemenen yleensä elinikä maassa alle kuusi vuotta.[9] Hukkakaura leviää herkästi ympäristössään, jos sitä ei torjuta. Sen poistaminen lohkoilta vaatii huomattavasti lisätyötä viljelijältä: kitkentä hukkakauralohkoilla vaatii useita henkilöitä, jotka kitkevät kasveja juurineen; torjunta-ainekustannuksia; torjunnan jälkeistä tarkkailua on tehtävä jatkuvasti koska uusia taimettuu; ylimääräistä tarkkailua puhtailla lohkoilla; ja viljelyrajoituksia; sekä sadon laatumenetyksiä.[10]

Hukkakauraa koskevat lait ja asetukset

  • Laki hukkakauran torjunnasta (185/2002)[11]
  • Asetus hukkakauran torjunnasta (326/2002)[12]
  • Asetus hukkakaurasta kylvösiementuotannossa (43/2002, MMM:n määräyskokoelmassa)
  • Asetus hukkakauran torjunnasta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta (32/2002, MMM:n määräyskokoelmassa).

Lähteet

  • Jalli, Heikki & Paju, Riina: Hukkakaura : kirjallisuuskatsaus. Jokioinen: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus – MTT, 2002. ISBN 951-729-682-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.8.2020).

Viitteet

  1. Rhodes, L., Bradley, I., Zair, W. & Maxted, N.: Avena fatua IUCN Red List of Threatened Species. Version 3.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.8.2020. (englanniksi)
  2. Rautanen, Päivi: Hukkakauratiloille halutaan kovempia rangaistuksia Yle Uutiset. 8.8.2014. Viitattu 8.8.2014.
  3. Jalli, Heikki & Paju, 2002, s. 10.
  4. Hukkakauran torjunnassa tarkkailu on kaiken perusta  ProAgria . Viitattu 14.8.2020.
  5. Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.6.2009. (ruotsiksi)
  6. Hukkakaura (Avena fatua) Vieraslajit.fi. Viitattu 14.8.2020.
  7. Nyt on kiire kitkeä hukkakauraa Hämeen Sanomat. 14.6.2018. Viitattu 14.8.2020.
  8. Jalli, Heikki & Paju, 2002, s. 17.
  9. Jalli, Heikki & Paju, 2002, s. 18–19.
  10. Miksi hukkakaura on vaarallinen viljelyksille joutuessaan? Agronet.fi. Arkistoitu 15.7.2014. Viitattu 14.8.2020.
  11. Laki hukkakauran torjunnasta (185/2002)
  12. Asetus hukkakauran torjunnasta (43/2002)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.