Hukkaääni
Hukkaääni on vaaleissa annettu ääni, joka käytetystä vaalitavasta johtuen ei vaikuta ratkaisevasti lopputulokseen. Niitä voi syntyä kahdella tavalla:
- Ääni on annettu ehdokkaalle, joka ei tule valituksi tai ehdokaslistalle, joka ei saa yhtään paikkaa.
- Ehdokas saa enemmän ääniä kuin tarvitsee tullakseen valituksi tai ehdokaslista enemmän kuin tarvitsee paikan (tai paikkojen) saamiseen.
Näiden perusteella hukkaääni määritellään kahtalaisesti:
- Ensimmäinen merkitys kattaa valitsematta jääneille ehdokkaille ja/tai ilman paikkoja jääneille listoille annetut äänet.
- Toisessa, laajemmassa merkityksessään hukkaääniä ovat valitsematta jääneiden saamien äänien lisäksi myös valituksi tulleiden ehdokkaiden ja ehdokaslistojen saamat ylimääräiset äänet.
Korkea äänikynnys todennäköisesti lisää ensimmäisen tyypin hukkaäänten määrää.
Vaalitapaa, jossa hukkaäänien osuus jää pieneksi, voidaan pitää toivottavana oikeudenmukaisuuden tavoittelemiseksi sekä siksi, etteivät äänestäjät kokisi joutuneensa syrjään hallinnosta tai menettäisi luottamustaan demokratiaan. Hukkaäänien vastustajien kehittämiä vaalitapoja ovat siirtoääni ja IRV (instant-runoff voting). Näiden vaalitapojen vastustajat vetoavat siihen, että kaikilla vaalitavoilla syntyy hukkaääniä, ellei tulos ratkea täsmälleen yhden äänen erolla. Toinen peruste on, että yksikään annettu ääni ei mene hukkaan, vaan lähettää poliittisen signaalin, joka otetaan huomioon seuraavia vaaleja valmisteltaessa.
Vaalikampanjan aikana johtava ehdokas tai puolue saattaa kehottaa vähemmän suosittujen ehdokkaiden tai puolueiden kannattajia äänestämään taktisista syistä oman ehdokkaansa sijasta itseään, jotta heidän antamansa äänet eivät mahdollisesti menisi hukkaan. Joissakin vaalitavoissa taas vähemmän suosittujen ehdokkaiden voi olla mahdollista käyttää loogisesti samaa argumenttia päinvastaiseen vaalitulokseen päästäkseen.
Kaksipuoluejärjestelmän vallitessa nimitystä "hukkaääni" ei tavallisesti käytetä toiseksi sijoittuneen ehdokkaan, vaan yleensä kolmanneksi tai sitä alemmaksi sijoittuneiden ehdokkaiden saamista äänistä. Tämä on perua Duvergerin laista, joka kuvaa kaksipuoluejärjestelmän institutionalisoitumista.
Esimerkki
Otetaan esimerkiksi vaali, jossa ehdokas A saa 6000, ehdokas B 3100 ja ehdokas C 701 ääntä.
Jos on kyseessä yksittäisen paikan täyttäminen ja käytetään enemmistövaalitapaa, ehdokas A tulee valituksi saamallaan ehdottomalla enemmistöllä äänistä. Tällöin hukkaääniä ovat:
- Kaikki ehdokkaiden B ja C yhteensä saamat 3801, koska kumpikaan näistä ehdokkaista ei tullut valituksi.
- Laajemmassa merkityksessä myös ehdokas A:n saamista äänistä meni 2899 hukkaan, koska hän olisi tullut valituksi jo 3101 äänellä. Näin 9801 äänestä meni hukkaan 6700.
Jos sama äänestystulos saavutetaan vaaleissa, joissa valitaan 12 edustajaa D'Hondtin menetelmällä, kun ehdolla ovat puolueet A, B ja C, paikat jakautuvat näiden kesken suhteessa 8/4/0. Hukkaääniä ovat:
- Kaikki puolueen C saamat 701 ääntä, koska se ei saanut yhtään edustajaa.
- Laajemmassa merkityksessä hukkaan menivät myös:
- puolueen A saamista äänistä 399, se olisi saanut 8 paikkaa jo 5601 äänellä muiden saamia 3100+701 ääntä vastaan. (Jos A:n äänimäärä olisi jäänyt 5600:aan, se olisi menettänyt viimeisenä saavuttamansa paikan C:lle.)
- puolueen B saamista äänistä 299, koska se olisi saanut saada enintään 2800 ääntä menettääkseen viimeisen paikkansa C:lle.
Yksittäistä paikkaa täytettäessä enemmistö äänistä menee laajemmassa merkityksessä joka tapauksessa hukkaan, ellei hyväksyttäviä ääniä saaneita ehdokkaita ole täsmälleen kaksi ja ellei tällainen vaali ratkea yhden äänen erolla. Toinen poikkeus on se, että ehdokkaita on vain yksi, ja tämä saa ainoan vaalissa annetun äänen (tai jos ainoa ehdokas saa yhden äänen enemmän kuin on annettu tyhjiä ääniä, jos (joissakin vaaleissa noudatettu) vaalitapa edellyttää näiden laskemista mukaan tulokseen). Useita paikkoja täytettäessä, erityisesti kun käytetään suhteellista vaalitapaa, hukkaäänien osuus on pienempi kuin yksittäistä edustajaa valittaessa.
Kirjallisuutta
- Amy, Douglas J.: Behind the Ballot Box: A Citizen's Guide to Voting Systems. Praeger/Greenwood. ISBN 0-275-96585-6.