Kartiohuhtasieniryhmä
Kartiohuhtasieniryhmä (Morchella elata coll.)[2] on korvasienen kaltaisten maljasienten lajiryhmä. Kartiohuhtasienet ovat ruokasieniä, joiden itiöemät kasvavat keväällä.[3] Lajiryhmän taksonominen status on epäselvä, eikä toistaiseksi ole tiedossa, mitä lajia pitäisi kutsua perinteisellä Morchella elata -nimellä.[4] Suomesta lajeja tunnetaan kaksi: Morchella importuna ja Morchella eximioides.[2]
Kartiohuhtasieniryhmä | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Sienet Fungi |
Kaari: | Kotelosienet Ascomycota |
Alakaari: | Pezizomycotina |
Luokka: | Pezizomycetes |
Lahko: | Pezizales |
Heimo: | Morchellaceae |
Suku: | Huhtasienet Morchella |
Laji: | elata |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
Kartiohuhtasienillä on nimensä mukaisesti kartiomainen ja terävälatvainen lakki, joka on 2–5 cm leveä ja 3–10 cm korkea. Väriltään lakki on kellan-, oliivin-, harmaan- tai mustanruskea. Lakin pinta on säännöllisen harjuinen ja lokeroinen. Lokerot ovat nuorena soikeita, myöhemmin pitkänomaisia ja poikkiharjuisia. Lakki on kasvanut alareunasta kiinni jalkaan. Sienen sileä, kerman- tai harmaanvaalea jalka on 3–15 cm pitkä, 1,5–4 cm paksu ja lakkia kapeampi. Koko sieni on ontto. Kartiohuhtasienten miedontuoksuinen, valkoinen malto on haurasta kuten korvasienellä ja sen maku on miellyttävä.[3] Itiöpöly on kellertävänvalkoista.
Samankaltaiset lajit
Kartiohuhtasienten kanssa samankaltainen laji on muun muassa pallohuhtasieni (Morchella esculenta), joka on kartiohuhtasieniä harvinaisempi. Myös pallohuhtasieni on erinomainen ruokasieni.[3] Muita keväisiä sienilajeja, jotka muistuttavat kartiohuhtasieniä, ovat esimerkiksi poimukellomörsky (Ptychoverpa bohemica) ja raakana tappavan myrkyllinen korvasieni (Gyromitra esculenta). Korvasienen erottaa huhtasienistä siten, että korvasienen lakki ei ole kartiomainen vaan pyöreämpi ja muistuttaa tippaleipää tai aivoja.
Kasvuaika ja -paikka
Kartiohuhtasienet kasvavat touko–kesäkuussa melko yleisenä koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Suomea. Niiden tyypillisimmät kasvupaikat ovat puun kuorikasat, paloalueet, lehdot, kulotetut metsät ja rehevät pihamaat. Laji on kalkinsuosija.
Käyttö ravinnoksi
Huhtasienet ovat herkullisia ruokasieniä. Toisin kuin toinen keväinen maljasienilaji korvasieni, huhtasienet eivät ole lainkaan myrkyllisiä eivätkä siten vaadi esikäsittelyä.[3] Huhtasieniä voidaan säilöä esimerkiksi kuivaamalla tai pakastamalla.
Lähteet
- Luontonetti: Kartiohuhtasieni Viitattu 19.9.2011
- Sepon sieniopas: Kartiohuhtasieni Viitattu 19.9.2011
Viitteet
- Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 15.8.2008
- Kartiohuhtasieniryhmä – Morchella elata coll. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 26.11.2022.
- Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 54. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
- Loizides, Michael et al.: Has taxonomic vandalism gone too far? A case study, the rise of the pay-to-publish model and the pitfalls of Morchella systematics. Mycological Progress, 4.3.2022, 21. vsk, nro 1, s. 7–38. doi:10.1007/s11557-021-01755-z. ISSN 1861-8952. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.11.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Luontoportti: Kartiohuhtasieni (Morchella elata)
- Arktiset aromit ry: Huhtasieni Morchella spp.
- Suomen luonto: Huhtasieni on ruokasienten aatelia
- Yle: Huhtasieni haastaa helppoudellaan korvasienen – herkku voi piilotella omassa pihassa
- haaparousku
- kalvashaaparousku
- haavanpunikkitatti
- herkkutatti
- isohapero
- kangasrousku
- kangastatti
- karvarousku
- kantarelli
- kartiohuhtasieni
- koivunpunikkitatti
- korvasieni
- kosteikkovahvero
- kuusenleppärousku
- lampaankääpä
- mustatorvisieni
- männynherkkutatti
- männynpunikkitatti
- männynleppärousku
- suppilovahvero
- tammenherkkutatti
- rusko- ja vaaleaorakas
- siitake
- tryffelit