Hugo Suolahti

Koulutus

Suolahden vanhemmat olivat lehtori Edvard Wilhelm Palander ja Aurora Ottilia Kockström.[2] Suolahti kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1892 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1896. Tämän jälkeen hän teki useaan otteeseen tutkimuksia Saksassa ja väitteli filosofian tohtoriksi 1900. Väitöskirjan aiheena oli Die althochdeutschen Tiernamen I.

Yliopistoura

Suolahti toimi ruotsin ja saksan kielten opettajana Helsingissä 1899–1912. Vuonna 1901 hänet valittiin Helsingin yliopiston germaanisen filologian dosentiksi.[2] Kun yliopiston romaanisen ja germaanisen filologian professuuri jaettiin kahtia 1911, Suolahdesta tuli germaanisen filologian professori. Tätä virkaa hän hoiti yli neljäkymmentä vuotta, aina vuoteen 1941 asti. Tiedemaailmassa Suolahden keskeisin erikoisala oli sanahistoria. Hänen sanastotutkimuksensa vaikuttivat merkittävästi suomalaiseen germaanisen filologian tutkimukseen.

Suolahti oli myös huomattava yliopistollinen hallintomies. Hän toimi ensin Helsingin yliopiston vararehtorina vuosina 1917–1923, sitten rehtorina 1923–1926 ja lopulta kanslerina 1926–1944.[2] Suolahti toimi myös Hämäläis-Osakunnan inspehtorina. Vuodesta 1921 hän toimi myös ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtajana, oltuaan sen jäsen jo vuodesta 1900. Suolahti oli myös alansa julkaisujen toimittaja sekä useiden eri yhdistysten, lautakuntien ja säätiöiden hallitusten jäsen, samoin kuin Suomen kulttuurirahaston kunniaesimies ja Kansallispankin hallintoneuvoston varapuheenjohtaja.

Poliittinen ura

Politiikassa Suolahti toimi Kansallisen Kokoomuspuolueen ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1918–1920 ja uudelleen valittuna vuosina 1925–1926, jolloin hän oli myös puolueen asettama ehdokas presidentinvaalissa. Kansanedustajana Suolahti oli Hämeen läänin eteläisestä vaalipiiristä valittuna vuosina 1919–1922.

Suolahden puoliso vuodesta 1905 oli Greta Maria von Fieandt (1877–1950). Heille syntyi neljä lasta. Pentti Linkola on Suolahden tyttärenpoika. Suolahden veljiä olivat lääketieteen tohtori, kenraali Eino Suolahti ja historiantutkija Gunnar Suolahti.

Lähteet

  • Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 731. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.

Viitteet

  1. Elämäkerta-artikkeli: Suolahti, Viktor Hugo Porvarillisen Työn Arkisto. Viitattu 12.5.2019.
  2. .aspx Hugo Suolahti. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.